torstai 19. marraskuuta 2015

Vihreää, kultaa ja valkoista

Yksi hauskimmista vaiheista näyttelyn suunnittelussa on tilasuunnittelu ja näyttelyn visuaalisen ilmeen ideoiminen. Vitriinit voi rakentaa ja järjestää tilaan lukemattomilla eri tavoilla ja kaikki maailman värit ja materiaalit ovat ainakin teoriassa mahdollisia. Näyttely- tai sisustusarkkitehdin käyttäminen linnan näyttelyiden suunnittelussa vaihtelee. Tilapäiset näyttelyt on usein tehty omin voimin ja niin tälläkin kertaa.  
 
Ideoita näyttelyn värimaailmasta. Vasemmanpuoleinen kuva on interiöörinäkymä Pavlovskin palatsista.

Keisarillisia lahjoja Pavlovskin palatsista tulee esille päälinnan ylimpään kerrokseen, Eteläiseen näyttelyhalliin. Varsinainen vaihtuvien näyttelyiden tila, Iso Linnantupa, oli aluksi suunnitelmissa, mutta tilan vaihtamiseen päädyttiin, jotta suosittu Tyttökuningas-näyttely saisi jatkoaikaa. Eteläinen näyttelyhalli on ollut pääasiassa pysyvien näyttelyiden käytössä, joten tila oli koko työryhmälle melko vieras. Suunnittelu alkoikin ihan alusta eli mittakaavan laatimisesta pohjapiirustukseen.

Linna ei päästä näyttelysuunnittelijaa helpolla. Tämän tilan haasteita olivat mm. holvatun katon pilareiden väliin jäävät syvennykset, erikorkuiset kattopinnat, ikkuna-aukot, tilasta jatkuva käytävä, jonka neljä kiinteää vitriiniä oli hyödynnettävä, kävijöiden kulkusuunta tilan halki päästä päähän sekä huoltotilat, joihin oli varmistettava pääsy. Lisäksi rakennuspalikoiden pitäisi mielellään mahtua hissiin, sillä 6. kerrokseen on aika monta porrasta. Näyttely jatkaa meiltä ensi keväänä Lappeenrantaan eli vitriinit oli vielä mietittävä niin, että ne voidaan purkaa ja koota uudelleen ja asetella eri tavalla.

 
Eteläinen näyttelyhalli linnan kunnostuksen jälkeen. Kuva: TMK arkisto

Tilasuunnitteluun on olemassa monenlaisia ohjelmia, mutta itse olen käyttänyt InDesignia, jossa erikokoisten ja mallisten palikoiden piirtely ja siirtely pohjapiirustuksen päällä sujuu mukavasti. Esineiden ryhmittelyn tuloksena näyttelyn muodoksi hioutui muutama suurempi, osittain kalustettu vitriini ja pienempiä lasikuutioita, joihin tulee esille esinenostoja. Vitriinien mittoja viimeisteltiin rakentajien kanssa useamman kerran. Pyrimme etsimään ratkaisua, jossa pystyttäisiin hyödyntämään mahdollisimman paljon olemassa olevia vitriiniosia niin, että samalla pienehköön tilaan jäisi mahdollisimman paljon tyhjää lattiapintaa. Seitsemäs versio pohjapiirustuksesta julistettiin valmiiksi ja sen pohjalta rakentajat pääsivät tilaamaan materiaaleja ja valmistelemaan vitriinien osia.

Näyttelyn värimaailman ja esineiden esillepanoratkaisujen miettiminen toi kivaa vaihtelua välillä loputtomalta tuntuvan vitriinitetriksen lomaan. Värimaailmaan sain innoituksen Pavlovskin palatsin saleista. Useammassa tilassa toistuu vaalea vihreä, kulta ja valkoinen. Kokosin ideakuvia ja värinäytteitä, joiden pohjalta graafikko Ulla Kujansuu loihti näyttelylle kauniin ilmeen. Lopullisia materiaalivalintoja testattiin paikan päällä linnassa oikeissa valoissa. Valon värillä ja materiaaleilla ja niiden tekstuurilla on valtavan suuri vaikutus siihen, minkä värisenä jokin sävy lopulta näyttäytyy näyttelytilassa. Oman jännityksensä tuo vielä materiaalien painaminen.

Näyttelyn visuaalista ilmettä ja fonttikoa testataan näyttelytilassa.

Vitriiniseinien tulostusjäljen tarkastusta.

Vitriinien seinät ovat tulleet painosta, tarvittavat hankinnat on tehty, esineitä pakataan Pietarissa, maastavientilupienkin pitäisi olla vihdoin kunnossa… Omalta osaltani suurin työ on tehty ja kapula heitetty rakentajille ja konservaattoreille, joiden käsissä suunnitelmat muuttuvat todeksi. Jännittää!

Teksti ja kuvat: Päivi Lönnberg

maanantai 16. marraskuuta 2015

Sisältötyötä keisarillisten lahjojen parissa

Näyttelyn sisällön suunnitteleminen on aika mutkikas palapeli. Valmiissa näyttelyssä palaset ovat kohdallaan, mutta niiden sovittelemiseen uppoaa työtunteja. Keisarillisia lahjoja Pavlovskin palatsista -näyttelyn suunnittelussa lähtökohta oli pitkä venäjänkielinen, postimerkin kokoisilla kuvilla varustettu esinelista. Päätin aloittaa satoja esineitä sisältävän listan purkamisen järjestämällä esineet ensin ajalliseen järjestykseen ja sitten taulukoiksi lahjojen antajien ja saajien mukaan. Tällaisen jaottelun ja ristiin vertailun tuloksena esineet tulivat tutuiksi ja joukosta alkoi hahmottua muutamia keskeisiä lahjojen saajia ja tilanteita. Näin alkoi hahmottua näyttelyn punainen lanka ja pohja esineiden ryhmittelylle vitriineihin.

Jatkoin esineiden järjestelyä pohtimalla esineiden välisiä yhtymäkohtia ja mitkä esineet sopisivat myös visuaalisesti keskenään yhteen. Pyörittelin esineitä ja esineyhdistelmiä tietokoneella taitto-ohjelmaan piirtämissäni vitriineissä ja listoina paperilla. Suunnittelua helpottamaan teippasin työpöydälleni käytössä olevien pienempien vitriinien kokoiset ruudut, joihin hahmottelin asettelua paperista leikattujen ”esineiden” avulla. Kuinkahan moneen erilaiseen yhdistelmään 150 esinettä taipuu... Aika montaa on tullut kokeiltua! Se, että esineet ovat Pavlovskissa näyttelyn pystytykseen saakka, on nostanut suunnittelutyön vaikeusastetta. Esineiden materiaalin tuntu ja mittasuhteet eivät aina välity kuvista ja monen esineen kohdalla olen kerta toisensa jälkeen yllättynyt, että ne ovat luonnossa niin suuria, pieniä, hentoja, raskaita jne. Aivan lopullinen näyttelyn esillepano on siis yllätys jopa itselleni, sillä näen vasta pystytysvaiheessa esineet ensi kertaa rinnakkain.

Vitriinissä on tilaa 50 x 50 cm eli liian vähän näille "posliiniastioille" - on keksittävä jokin muu paikka näille.

Erään vitriinin lopullinen asettelu mittakaavassa edestä ja ylhäältä päin.

Sain lisätietoa esineistä ja niihin liittyvistä tarinoista viime talven ja kevään aikana, kun Pavlovskin tutkijat toimittivat etsimiään ja kirjoittamiaan tekstejä näyttelyä ja näyttelyyn liittyvää julkaisua varten. Pavlovskissa on tehty paljon töitä esineiden tarinoiden selvittämiseksi esimerkiksi keisarillisten päiväkirjoista. Tiedonhakuvaiheessa apuna olivat myös korkeakouluharjoittelija Heidi Pitkänen ja projektityöntekijä, kääntäjä Suvi Virtanen. Heidi kävi läpi hurjan pinon kirjallisuutta ja poimi talteen tiedon muruja sieltä täältä. Suvi puolestaan käänsi nivaskan venäjänkielisiä artikkeleita.

Luku-urakkaa näyttelytekstien kirjoittamista varten.

Viime kevät ja kesä kuluivat esineyhdistelmien sovitteluun, tiedonhakuun ja kirjoittamiseen sekä tilasuunnitteluun. Kesäloman koittaessa valmiit näyttelytekstit jäivät odottamaan loman jälkeen levännein silmin tehtävää oikolukua. Rakentajia ja graafikkoa varten pöydälle jäivät odottamaan näyttelyn värimaailma ja tilasuunnitelma.

Teksti ja kuvat Päivi Lönnberg

maanantai 9. marraskuuta 2015

Kuvia Tonttupäivästä

Viime lauantaina 7.11. linnassa vietettiin viidettä kertaa Tonttupäivää. Perheen pienimmät pääsivät taas kurkistamaan tonttujen maailmaan. Turun linnan 700-vuotias tonttu-ukko, kaik­kien Suomen tonttujen kantaisä, oli kutsunut paikalle sukulaistonttujaan. Kotitontut, riihitontut ja saunatontut ovat ujoja, mutta tarkkasilmäiset pienet vieraat näkivät heistä kyllä vilahduksia.

Tonttupäivä on aika nuori tapahtuma verrattuna vaikkapa Ritaripäiviin, jotka ovat kuuluneet linnan ohjelmistoon 1970-luvulta alkaen. Tapahtuma houkutteli tällä kertaa lähes 800 kävijää ja monille perheille Tonttupäivästä on muodostunut mukava isänpäivän aaton perinne.

Kello lähestyy kymmentä ja linnan väki kiiruhtaa paikalleen kierroksen varrelle ja tapahtumapisteisiin.

Turun Taideakatemian opiskelijat pitivät jännittäviä draamallisia satuhetkiä.

Turun linnan tonttu-ukko -hahmo perustuu vuonna 1849 julkaistuun Sakari Topeliuksen satuun. Sadussa lin­nassa asuva tonttu-ukko seuraa linnan elämänmenoa Murri-kissansa kanssa ja tekee pieniä kepposiaan. Hylätyt tavarat muuttuvat linnan haltiatontun aarrekammiossa kultaisiksi ja lakkiaan kääntämällä tonttu-ukko voi muut­tua näkymättömäksi. Tonttu-ukon tarina on saanut jatkoa uudessa, Nina Lepokorven kirjoittamassa ja Kirsi Haapamäen kuvittamassa kirjassa Tonttu-ukko tarinoi. Nina oli paikalla kertomassa uudesta kirjastaan.

 Pajassa painettiin kortteja ja tehtiin paperisuikaleista punomalla perinteisiä kuusenkoristeita.

Opastettu kierros huipentui tanssiin Eteläisessä salissa nokkahuilun ja viulun säestyksellä.


Askareistaan huolehtivia tonttuja vilahti siellä täällä...

Turun linnan tonttu-ukko kiipesi Portinvartijan kamariin ja kyseli, että sotaväkeäkös tänne on tullut, kun niin kova töminä kuuluu kellariin saakka!


Kuvat: Päivi Lönnberg

torstai 5. marraskuuta 2015

Turun linnassa vietetään Tonttupäivää la 7.11.



Turun linnan Tonttu-ukko on yhtä vanha kuin Turun linna, yli 700-vuotias. Tonttu on ollut läsnä todistamassa linnan historian tapahtumia ja hän on nähnyt monenmoista piirityksistä haamuihin ja kuninkaan vierailuista renessanssipitoihin. Tulevana lauantaina, isänpäivän aattona vietetään odotettua Tonttupäivää!
 

Tänä vuonna Turun linnan Tonttu-ukko on kutsunut vieraakseen muutamia haltiatonttuja, joita saattaakin nähdä linnassa arkisten askareiden parissa. Haltiatontut ovat hieman arkoja ja äkäisiäkin, mutta pohjimmiltaan kuitenkin hyväsydämisiä ja kilttejä!
 

Tonttupäivänä voi osallistua opastetulle kierrokselle päälinnassa ja kuulla linnan historiaa oppaiden kertomana tonttu-ukon näkökulmasta. Esilinnan puolella, Linnan Pajassa voi valmistaa tonttukortteja työpajatonttujen avustuksella. Esilinnan näyttelyissä kierrellessä pääsee suorittamaan visaisia tonttutehtäviä. Suosittu Ritarisali on tietenkin myös avoinna. Siellä saa sovittaa ylleen linnanneidon pukuja tai ritarin haarniskaa.
 

Sakari Topeliuksen kirjoittama satu Turun linnan Tonttu-ukosta sai jatkoa tänä vuonna, kun Nina Lepokorven teos Tonttu-ukko tarinoi, julkaistiin. Kirjaa saa ostaa museokauppa Fataburista ja tekijä itsekin on tavattavissa linnassa. Osallistu myös Turun Taideakatemian opiskelijoiden ohjaamaan draamapajaan, jotka alkavat klo 11, 12, 14, 15 ja 16. Linnassa voi viettää vaikka koko päivän!
 

Tonttupäivän opastetut kierrokset lähtevät 10–15 minuutin välein alkaen klo 10.10. Viimeinen kierros lähtee klo 16.00. Ruotsinkieliset kierrokset lähtevät klo 11.55, 13.55 ja 15.55. Ohjelma päättyy klo 17.
 

Näkymättömiin!

tiistai 3. marraskuuta 2015

Elokuvapuvustaja seuraa tutkimustiedon punaista lankaa


Joulukuussa elokuvateattereihin tulevan Mika Kaurismäen Tyttökuningas-elokuvan puvustaja Marjatta Nissinen luennoi viime viikonloppuna Turun linnassa elokuvapuvustuksesta. Luento oli osa Turun linnan Pajan aikuisille suunniteltua Aikuisten salonki -luentosarjaa. Tänä syksynä on pureuduttu erityisesti kuningatar Kristiinan aikakauteen, 1600-lukuun. Marjatta Nissisen luento keräsi paikalle runsaan joukon kuulijoita.


Elokuvaa katsoessa ja tarinan maailmaan uppotuessa ja eläytyessä ei tule ajatelleeksi, miten valtava työ elokuvapuvustuksessa oikein on. Erityisesti historiallisten elokuvien, kuten Tyttökuningas-elokuvan puvustuksen taustalla on suunnittelijan lisäksi valtava joukko erilaisia käsityöläisiä ja alan huippuosaajia kengäntekijöistä pitsinnyplääjään. Kaikkea tekemistä edeltää kuitenkin suunnittelijan tekemä perinpohjainen tutkimustyö aikakauden asuista ja asusteista. 

Kaksi esimerkkiä Marjatta Nissisen suunnittelemista puvuista Tyttökuningas-elokuvaan.

Nissinen kertoi luennolla, miten suunnittelun pohjalla ovat paitsi ohjaajan näkemykset lopputuloksesta, myös tietty aikakausi, johon elokuvan tapahtumat sijoittuvat. Tyttökuningas-elokuvassa eletään vuosia 1632–1654. Nissisen täytyi ottaa suuunnittelutyössään huomioon esimerkiksi aikakauden kansainvälisen politiikan, 30-vuotisen sodan, Ruotsin sisäpolitiikan ja tapakulttuurin vaikutukset. Näiden lisäksi puvustuksen taustalla vaikuttivat Kristiinan henkilöhistoriaan liittyvät tapahtumat ja henkilöt. Näitä kaikkia tutkimalla hän pääsi viimein itse puvustukseen liittyviin valintoihin ja päätöksiin, kuten mitä materiaaleja asuissa voisi käyttää, miten asut tulisi kaavoittaa, miten ompelijoiden tulisi työskennellä, millaisia alusvaatteita tulisi valmistaa, millaisia turkiksia, saappaita, hattuja, huntuja, kypäriä, hevosten satuloita ja loimia sekä sotilaallisia varusteita tulisi valmistaa. Lisäksi Nissisen tuli suunnitteluvaiheessa huomioida, miten eri raaka-aineiden heijastumat ja pinnan struktuuri, puvun muoto, vaaleiden ja tummien osien vaihtelu sekä yksityiskohdat näkyivät eri kohtauksissa. Asujen tuli sopia näyttelijän ylle kuin hansikas ja lisäksi asun tuli sopia kohtaukseen ja kohtauksen lavasteisiin ja valaistukseen sekä kuvakulmiin täydellisesti. Tutkimustyössä maalauksia luotettavimmiksi 1600-luvun kuvalähteiksi osoittautuivat kuivaneulalla tehdyt gravyyri-piirustukset, jotka tehtiin usein nopeasti luonnostellen itse tapahtumassa ja painettiin tapahtuman jälkeen. Maalausten ja itse tapahtumien välillä taas saattoi olla liian pitkä aika ja maalauksissa taiteilija saattoi ottaa hyvinkin suuria vapauksia.

Tyttökuningas-elokuvan puvustus vaati lukemattomia työtunteja; yhteen naisen asuun saattoi esimerkiksi mennä peräti 20 metriä kangasta ja aikakauden tapaan myös elokuvan asujen koristeelliset yksityiskohdat tehtiin käsin ompelemalla. Elokuvaan valmistettujen asujen määrä oli valtava, sillä yksin Kuningatar Kristiinan roolia varten valmistetiin 32 asua. Tärkeänä apuna puvustuksen valmistamisessa olivat esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulun Mynämäen yksikön vaatetusmuotoilun suuntautumisvaihtoehdon opiskelijat.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan pian elokuvateattereihin saapuvaa elokuvaa, jossa voi ihailla puvustuksen lisäksi upeaa näyttelijäntyötä sekä taustalla komeilevaa Turun linnaa. Ja muistattehan, että elokuvan pukuja on mahdollista nähdä vielä 10.1.2016 asti jatkuvassa Tyttökuningas-näyttelyssä Turun linnassa!

Teksti: Maria Huokkola 

Kuvat: Maria Huokkola ja Martti Puhakka