torstai 28. huhtikuuta 2016

Outo luonto – Ihmisen ja eläimen yhteinen polku 16.6.–30.10.2016


Kesäkuun 16. päivä Turun linnan keskiaikaisen Päälinnan valtaa Outo luonto – Ihmisen ja eläimen yhteinen polku -näyttely. Näyttely tarjoaa tieteellisiä ja taiteellisia näkökulmia ihmisen ja eläimen yhteiseen historiaan. Aihetta lähestytään monipuolisesti arkeologian, historian, biologian sekä nykytaiteen kautta. Näyttelyssä on mukana Päivi Häkkisen, Liisa Kanervan, Tellervo Viitaniemen ja Miia Rinteen taideteoksia, jotka kommentoivat osuvasti ihmisen ja eläimen välistä suhdetta eri aikoina. Outo luonto -näyttelyn läpäisevänä vahvana punaisena lankana kulkee myös biologian näkökulma ja se tuo mukanaan hyvin yllättäviäkin yksityiskohtia näyttelyyn ja Turun linnan tiloihin.
Näyttelyn monialaiseen tutkimustyöhön on osallistunut niin historian, arkeologian, biologian kuin taidehistorian alojen tutkijoita ja näyttelyn tarjoama tutkimustieto punoutuu ennakkoluulottomasti yhteen nykytaiteen kanssa. Ensimmäinen muistiinmerkitty tieteellinen eläinhavainto Turun linnan alueelta on vuodelta 1605, kun Sigfridus Aronius Forsius (1560–1624) merkitsi muistiin pelikaanihavainnon linnan edustalta. Tämäkin Turun linnaan liittyvä eläinhavainto on toiminut inspiraation lähteenä myös näyttelyn taiteilijoille. Idea näyttelyyn tuli alun perin taiteilijoilta ja he ovat suunnitelleet teoksensa erityisesti Turun linnan tiloihin ja tätä näyttelyä varten. Mukana on grafiikkaa, maalauksia, veistoksia, videotaidetta ja installaatioita.

Rakastettuja lemmikkejä ja vaarallisia petoja

Näyttelyn nimi ”Outo luonto” kertoo siitä, miten ihminen on ennen saattanut kokea luonnon ja eläimet. Nykyaikanakin monet kaupunkilaiset ovat vieraantuneita luonnosta. Emme voi tarkalleen tietää, miten keskiajan Turussa asunut piikatyttö tai kauppias kokivat luonnon ja esimerkiksi metsän eläimet, mutta sitä on mielenkiintoista pohtia. Ennen elettiin pitkälle tarinoiden ja suullisen perimätiedon maailmassa. Meillä on usein romanttinen käsitys, jonka mukaan ennen elettiin luonnon keskellä ja luonnosta; kuitenkaan entisajan kaupunkilaiset eivät välttämättä olleet yhtään sen läheisempiä villin luonnon kanssa kuin nykypäivänkään urbaanit ihmiset. Kaikkia metsän eläimiä ei varmastikaan päässyt helposti elinaikanaan luonnossa näkemään ja niinpä ihmisten ymmärrystä ympäröivästä luonnosta ja sen eläimistä muokkasivat varmasti lukemattomat eri eläimistä kuullut tarinat ja kaupunkiin kauppaa tekemään tulleiden metsästäjien kertomukset. 

Kenties jotkut Turun oppineista pääsivät näkemään myös merkillisten eläinten kuvia kartoissa ja kirjoissa. Niissä oikeiden eläinten rinnalla kuvattiin usein mitä mielikuvituksellisempia taruolentoja. Näyttelymme suurimmaksi aarteeksi esineiden puolesta nouseekin Conrad Gessnerin (1516-1565) upea värikuvin kuvitettu eläinensyklopedia ”Thierbuch, Vogelbuch, Fischbuch, Schlangenbuch” eli alkuperäisellä nimellään Historiae animalium tunnettu eläintieteellinen jättiläisteos vuodelta 1551.  Turun museokeskuksen kirja lienee saksankielisen laitoksen toinen painos vuodelta 1583 ja se on ilmeisesti melko harvinainen teos. 




Toisaalta näyttelyn nimi ”Outo luonto” kertoo myös ihmisen luonteesta ja ihmisen usein hyvin ristiriitaisesta ja äärilaidasta toiseen liikkuvasta suhtautumisesta eläimiin    ne ovat yhä meille toisaalta rakastettuja lemmikkejä ja vaarallisia petoja. Suhteemme esimerkiksi hylkeeseen on edelleen hyvin ristiriitainen: toisaalta se koetaan kalastajien verkkoja verottavaksi haittaeläimeksi ja jopa kiusankappaleeksi, toisaalta se taas kaipaa pienenevän kantansa vuoksi ihmisen välitöntä suojelua selviytyäkseen. Ihmisen toimien seurauksena monet eläinlajit ovat hävinneet sukupuuttoon ja sukupuutto on yhä todellinen uhka monille eläinlajeille, kuten mehiläisille. Onneksi kuitenkin lisääntynyt tutkimustieto ihmisen toimien vaikutuksista ja eläinten tilanteesta on lisännyt ymmärrystämme ja suunta on vielä käännettävissä. Outo luonto – Ihmisen ja eläimen yhteinen polku -näyttely myös pysähdyttää hetkeksi miettimään näitä tärkeitä kysymyksiä.

Teksti: Tutkija Maria Huokkola 

Kuvat:
Näyttelyn juliste, jossa yksityiskohta teoksesta Liisa Kanerva: Lemmikkigobeliini (2016. Maalaus vanhalle plyysimatolle.)

Kari Hintsala 2016: kuvia Conrad Gessnerin (1516-1565) kirjoittamasta teoksesta  ”Thierbuch, Vogelbuch, Fischbuch, Schlangenbuch”, alkuperäiseltä nimeltään Historiae animalium. Eläintieteellinen teos vuodelta 1551. Turun kirja lienee saksankielisen laitoksen toinen painos vuodelta 1583.

16.6.–30.10.2016 Turun linnassa ”Outo luonto – Ihmisen ja eläimen yhteinen polku”


tiistai 12. huhtikuuta 2016

Turun linna ja Tyttökuningas

Turun linnan ilmiöpäivää edeltävällä viikolla katsoimme koulussa elokuvan Tyttökuningas. Se oli minusta vähän outoa, sillä emme aikaisemmin olleet katsoneet koulussa elokuvia. Koulumme liikuntahalliin pystytettiin iso valkokangas ja koko huone pimennettiin pimennysverhoilla. Se ei sinänsä ollut mikään luksus elokuvanautinto, niin kuin leffateatterissa, sillä katsoimme sitä kovista koulun penkeistä. Odotimme kavereiden kanssa elokuvan alkamista juttelemalla ja pian valot sammutettiin ja elokuva alkoi.

Elokuva kertoi Ruotsin tyttökuninkaasta nimeltä Kristiina. Se sijoittui 1600-luvulle. Tuohon aikaan ei ollut useita tyttökuninkaita saati sitten naistenvälisiä rakkaussuhteita. Elokuva pohjautuu Kristiinan henkisiin tuntemuksiin ja ajatuksiin siitä, kuinka hänen tulisi johtaa omaa kansaansa, mennä naimisiin ylhäisen miehen kanssa ja selviytyä omista tunteistaan.

Seuraavalla viikolla 10.2. matkustimme Turun linnaan bussilla. Saavuttuamme linnan pihaan kävelimme sisään lämpimään. Turun linnan seinät aulassa olivat vaaleat ja kiveä. Jätimme takit naulakkoon ja opas toivotti meidät tervetulleiksi Turun linnaan.

Linnassa meillä oli aluksi esittelykierros, jonka teemana oli tyttökuningas Kristiina. Kierroksesta kiinnostavan tekivät elokuvassa käytetyt lavasteet kuten hienot keskiaikaiset mekot ja viitat, korut sekä muut asuste- ja käyttöesineet. Jokaisen huoneen esittelykerran jälkeen jäin matelemaan ottaakseni kauniista puvuista tai esineistä kuvia. Vilkaisin vielä viimeisen kerran elokuvaan vuokrattuja asusteita, koska seuraavalla kerralla tullessani linnaan,  ne olisivat viety pois.
Kristiinalla oli elokuvassa päällään sininen viitta, joka näkyy kuvassa.
Vaaleanpunainen mekko oli Kristiinan palvelustytön päällä. Se on mielestäni kaunein mekoista.
Hienoja asusteita. 

Esittelykierroksen jälkeen luokkamme jaettiin ryhmiin ja meille annettiin nippu papereita, joissa jokaisessa oli kuva ja teksti linnan eri huoneista. Tehtävänanto oli, että meidän piti lappujen perusteella päätellä mikä lappu kuvasi mitäkin huonetta. Kun löytäisimme huoneen, ottaisimme kuvan jostain ryhmämme henkilöstä lappu ja huone kuvassa mukana. Meidän ryhmämme löysi kaikki huoneet paitsi ne, joiden reitit olivat suljettu turvallisuussyiden takia. Ramppasimme ympäri linnaa, eksyimme välillä, mutta löysimme lopulta huoneet. Onneksi linnassa ei voinut eksyä pahasti, koska se tuntui ohjailevan meitä pienillä mutkillansa ja vaihtoehtoreittejä huoneisiin ei ollut paljon. Minusta oli kiva etsiä huoneita ryhmän kanssa ja nauraa erehdyksille, joita olimme huoneita etsiessämme tehneet.

Meillä oli oikeasti hauskaa. Minä rakastin sitä oloa, jonka koin, kun linnassa kulkiessani löysin pieniä mutkia ja kivikatto oli matalalla. Vaikka tämä kuulostaakin hauskalta, en pane pahitteeksi pieniä pääkolhuja, kun aina kolautin otsani kivikattoon. Ehkä joskus aikoja sitten joku linnan asukas löi päänsä siihen, vaikka ihmiset olivatkin silloin hieman lyhyempiä. Tuntuu siltä, kuin itse olisin ollut historiassa.

Kuulimme myös hyvää palautetta ala-asteen oppilailta ja opettajilta. Opettajat kuvailivat päivää seuraavanlaisesti: “Pienet tytöt leikkivät keskiaikaisia prinsessoja ja pojat kertoivat innoissaan historiallisista miekoista ja ritareista. Eskarilaiset tekivät retken jälkeen oma-aloitteisesti kartongista kruunuja.”

Turun linnassa käyntimme oli mukava kulttuuripiristys normaalille koulupäivälle. Toivoisin, että tällaisia retkiä järjestettäisiin useamminkin.

Linnan ikkunapenkeillä on mukava työskennellä.
Teksti ja kuvat:
Sara Vuorisalo ja Enja Kanervavuori
Piikkiön yhtenäiskoulu

Piikkiön yhtenäiskoulun ilmiöpohjaisista oppimispäivistä Turun linnassa on kerrottu aiemmin täällä.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Päivä Turun linnassa

Edellisenä perjantaina oli koulussa katsottu elokuva Tyttökuningas ja tiistaina lähdimme Turun linnaan, jossa suurin osa elokuvaa oli kuvattu. Bussista Turun linnan pihalle ja sisälle linnaan kulkiessa saattoi tuntea siirtyvänsä aivan erilaiseen, vanhaan maailmaan. Kosteana päivänä ilma tuoksui aikaa nähneeltä ja märältä kiveltä. Linnan iän huomasi heti esimerkiksi vanhoista kiviseinistä ja oviaukoista, jotka olivat niin matalia, että pidemmät joutuivat kumartumaan niistä kulkiessaan.

Oppilasryhmä kävelemässä Turun linnan pihalla.
Aloitimme päivän Turun linnassa Kristiina-kierroksella, jossa saimme mahdollisuuden nähdä sekä historiaan että Tyttökuningas-elokuvan kulissien taakse. Oppaan ohjauksessa kuljimme salista toiseen, meille esiteltiin eri kohtausten kuvauspaikkoja sekä kerrottiin faktoja linnasta ja kuningatar Kristiinasta.

Eräässä salissa oli näytteille asetettu elokuvan pukuja. Olikin hauska etsiä monien asujen joukosta juuri samoja, joita yhä muisti elokuvasta. Kristiina-kierroksella kuulimme ja näimme, miten paljon elokuvan eteen oli tehty työtä ja miten historiaa oli yritetty tuoda esiin mahdollisimman hyvin. Erittäin yksityiskohtaiset, loistokkaat ja suurilta osin käsin tehdyt puvut olivat siitä hyvä esimerkki. Kierros oli yksityiskohtainen ja mielenkiintoinen, mutta välillä olisi voinut olla mukavaa kuulla elokuvan sijaan enemmän myös itse Turun linnasta.

 Pukuja elokuvasta Tyttökuningas.
Itsenäisessä "salisuunnistuksessa" saimme mahdollisuuden tutustua linnan omaan historiaan. Siinä meille jaettiin laput, joihin oli kirjoitettu lyhyt kuvaus kustakin salista. Linnaa kiertäessämme yritimme näiden kuvausten avulla päätellä, missä salissa kulloinkin olimme. Suunnistuksen aikana huomasi jokaisen huoneen kertovan hieman omanlaistaan tarinaa.

Turun linnassa on paljon kauniita ikkunoita.
Retki kokonaisuudessaan oli onnistunut. Tuntui mukavalta viettää välillä hieman erilainen ja historiarikas koulupäivä.

Teksti ja kuvat:
Ronja Lähdenoja ja Tuuli Teide 
Piikkiön yhtenäiskoulu

Piikkiön yhtenäiskoulun ilmiöopetuspäivistä Turun linnassa on kirjoitettu blogissa aiemmin täällä.

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Ilmiö Turun linnassa

Kahtena helmikuisena päivänä Turun linna täyttyi koululaisista, kun Piikkiön yhtenäiskoulun lähes 600 oppilasta opettajineen vietti Ilmiö-päiviä Turun linnassa. Kaikki luokka-asteet olivat edustettuina ykkösestä ysiin. Kaikille ikäluokille oli etukäteen suunniteltu tutkimustehtäviä ja oppimiskokonaisuuksia, jotka liittyivät mm. historiaan, äidinkieleen, kuvaamataitoon, musiikkiin tietotekniikkaan ja ilmaisutaitoon. Oppimisympäristönä oli tietenkin historiallinen Turun linna, jonka  keskiaikainen miljöö houkutteli kokeilemaan, tutkimaan, oivaltamaan ja seikkailemaan.
Ilmiöpohjaisessa opetuksessa ja opiskelussa oppimisen lähtökohtana ovat kokonaisvaltaiset, todellisen maailman ilmiöt. Ilmiöitä tarkastellaan kokonaisina, aidossa kontekstissa, ja niihin liittyviä tietoja ja taitoja opetellaan oppiainerajat ylittäen. Lähtökohta poikkeaa perinteisestä oppiainejakoista koulukulttuurista, jossa usein opeteltavat asiat on hajotettu suhteellisen pieniksi ja irrallisiksi palasiksi. Ilmiöpohjainen oppiminen tulee uuteen opetussuunnitelmaan ensi syksystä alkaen. Piikkiön yhtenäiskoulu on ottanut ilmiön jo ennakkoon käyttöön testatakseen sitä. Museoillekaan ilmiö ei ole uusi, sillä museopedagogiikassa on jo pitkään korostettu eri oppiaineiden yhdistämistä museovierailun yhteydessä.
Piikkiöläisten ilmiö-oppimiseen kuului myös valokuvaaminen ja blogijuttujen kirjoittaminen. Ensi viikolla julkaistaan kaksi juttua täällä linnan blogissa.

Teksti: Seija Väärä
Kuvat: Satu Musakka