torstai 27. heinäkuuta 2017

Äänessä linnan kesäoppaat

Tänäkin vuonna Turun linna työllistää kiireisellä kesäkaudella taitavia ja hurmaavia kesäoppaita. Moni heistä opiskelee yliopistossa museoalaan liittyviä tieteitä. Osalle linna on tuttu työpaikka aikaisemmiltakin vuosilta, osalle tämä kesä on ensimmäinen. Kierrosten vetämisen lisäksi kesäoppaat ovat mukana monissa linnan järjestämissä tapahtumissa, kuten Turun linnan Keskiaikapäivässä ja Turun linnan Turnajaisissa.

Linnan oppaita kesällä 2017. Ylärivissä: Ida Degerlund, Antti Solin, Mikko Myllyntausta, Terhi Katajamäki, Jenny Åkerberg ja Jaakko Mäkinen. Alarivissä: Cecilia Gustafsson, Liisa Lalu, Annika Lindén ja Senja Evesti.

Mutta minkälaista on olla Turun linnassa oppaana? Tässä blogikirjoituksessa tutustumme muutamiin linnan oppaisiin hieman paremmin.
Annika Lindén haki aikoinaan Turun linnaan kesähaun kautta. Eräs hänen tuttunsa, joka oli jo aiemmin töissä linnalla, vinkkasi että hän sopisi tämänlaiseen työhön.

-       - Tämä on jo minun seitsemäs vuoteni Turun linnalla. Ensimmäisenä vuotena kun olin täällä, vietettiin juuri Turun kulttuuripääkaupunkivuotta. Se oli hyvinkin kiireinen vuosi, todellinen tulikaste.

Eri vuosia oppaana on Annikan mukaan vaikea vertailla keskenään, koska jo jokainen kierros on erilainen.

-     - Joka vuosi tulee uusia näyttelyitä, ja aina tulee lisää opittavaa. On aina uusia juttuja, joita pääsee kertomaan ja itsekin tutustumaan uusiin asioihin. Tätä pidän oppaan työssä todella mielenkiintoisena asiana. Myös jokaisella kierroksella on uusia, täysin erilaisia ihmisiä.

Antti Solin on ollut oppaana viimeksi 2015, ja nyt hän on toista vuotta Turun linnassa.

-       - Viime vuosi jäi väliin, kun loikkasin vuodeksi Roomaan opiskelemaan. Ikävöin vanhoja muureja ja raunioita, ja niin päätin palata tänne Turun linnalle. Olin kokeillut museoalan työtä aikaisemminkin ja koen opastamisen omaksi jutukseni. Turun linnan tiesin totta kai suosituksi ja ahkerasti vierailluksi museoksi, joten ajattelin myös että se olisi komeannäköinen etappi omalla oppaan urallani.

Kesän odotusten suhteen Antti on hyvin innoissaan.
-       - Toivon, että saan pitää monenlaisia opastuksia monenlaisille ryhmille eri kielillä, pikkuritarikierrokset ovat kaikkein antoisimpia. Ne ovat aina sellaista vuoristorataa. Lasten kanssa on aina yllätys mitä tapahtuu.


Taidehistoriaa ja museologiaa opiskeleva Cecilia Gustafsson toimii nyt linnan kesäoppaana neljättä kertaa. 

-         - Avoimen haun kautta hain oppaaksi ja olen nyt neljättä kesää täällä. Odotan, että tämäkin kesä olisi yhtä hyvä kuin edelliset kesät. Siksi minä aina palaan tänne Turun linnaan takaisin. Työ tarjoaa paljon mukavia kokemuksia. Omia highlightejani ovat asiakkaat ja mukavat työkaverit.

Opastettuja kierroksia Turun linnassa järjestetään pääosin suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi. Haastateltavana on mukana myös venäjänkielinen opas Selena Frosti, joka aloitti linnassa viime helmikuussa.

- Valmistuin matkaoppaaksi viime syksynä. Halusin tutustua Turun linnaan, joten tulin tänne ensin valvojaksi ja pääsin siitä oppaaksi. Tähän mennessä minulla on ollut työstäni erittäin hyviä kokemuksia. Linna on hieno työpaikka, tämä on upea ympäristö ja asiakkaat ja henkilökunta ovat erittäin mukavia. Voin sanoa pelkästään hyvää! Toivon, että saisimme kesälle mahdollisimman paljon kävijöitä.

Loppukevennykseksi kysyin kaikilta haastatelluilta oppailta, mikä olisi heidän keskiaikainen ammattinsa, jos he itse saisivat valita. Vastaukset olivat mukavan vaihtelevia ja yllättäviä.

Annika: Kirjuri. Se oli niitä harvoja henkilöitä, joilla oli luku- ja kirjoitustaitoa. Olen sen verran kirjaihmisiä itsekin, että näkisin akateemisemman uran itselläni keskiajallakin.

Antti: Drabantti. Se tarkoittaa kuninkaan henkivartijasotilasta. Täällä Turun linnassa voisin olla vaikkapa Juhana-herttuan henkivartijasotilas. Se olisi ihan hieno keskiaikainen tai 1500-luvun renessanssi-ammatti. Drabanttia ei pidä sekoittaa Trabantiin, ne ovat itäsaksalaisia autoja!

Cecilia: Tämä on aikamoinen klisee, mutta minä voisin haluta jonkun herttuan kanssa naimisiin. Tulisin jostain hienosta perheestä, asustelisin linnoissa ja matkustelisin ympäri Eurooppaa. Elämä olisi sellaista talouden ylläpitoa ja muiden kritisointia (nauraa).

Selena: Olisin sotilas. Oikein miekalla varustettu ratsusotilas.

Teksti ja kuvat:
Eero Heikkilä, harjoittelija HUMAK

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Turun linnan turnajaiset ovat pian täällä taas!

Tervetuloa Turun linnaan ensi viikolla 14.-16.7.2017 nauttimaan vauhdikkaista Turun linnan turnajaisista!
 
Kilpailuviikonloppu käynnistyy perjantaina lajidemoilla. Perjantain aikana tutustutaan erilaisiin taistelumuotoihin jalan ja hevosin. Perjantai iltana kilpaillaan Skill at Arms Hunting Novice  -luokassa, jossa ratsain otetaan mittaa taitoradalla. 


Lauantaina aamusta jatkuvat täysimittaiset kilpailut eri lajein aina sunnuntai-iltaan asti. Lajeina ratsulajeista ohjelmassa ovat Skill at Arms ja Jousting (peitsitaistelu) ja jalkamieslajeista miekkailu sekä jousiammunta.


Turun linnassa on tarjolla sirkusta, musiikkia ja opastettuja kierroksia, jotka johdattelevat menneen ajan ritarikulttuuriin ja taistelujen maailmaan.
Keskiaikaiset markkinat täyttävät esilinnan ja päälinnan pihat. Markkinakojuista voi ostaa mm. omat turnajaisvarusteet, linnanneidon asuja, sepän takomia koruja, sulkakyniä ja lampaantaljoja. Esilinnan pihalla veistetään hiekkalinnaa päivittäin klo 12–16.


Pajassa lapset pääsevät kokeilemaan ritarin ja linnanneidon asuja.

Juhana Herttuan Kellarin holvien alla ja esilinnan pihalla voi nauttia teemaan sopivaa purtavaa ja janojuomaa.

Opastukset
Opastusten kesto 1 h, opastukset sisältyvät tapahtumalipun hintaan.

Opastukset suomeksi
Turnajaisia ja muita huvituksia
klo 10.20, 11.50, 12.20, 12.50, 13.20, 13.50, 14.20, 14.50, 15.20, 15.50, 16.20, 16.45

Pikkuritarikierros
klo 10.30, 12, 12.40, 13, 13.40, 14, 14.40, 15, 15.40, 16

Opastukset ruotsiksi
Tornerspel och andra festigheter kl 11.30, 15.30, 16.30

Riddarguidning för barn kl 12.30, 13.30, 14.30

Opastukset englanniksi
Tournaments and other Festivities at 11.10, 12.10, 13.10, 14.10, 15.10, 16.10

Opastukset venäjäksi
Турниры и другие развлечения в 12.30, 14.30 ja 16.30

Tarkempaa tietoa kisalajeista ja ohjelmasta on tarjolla sivustolla www.tournament.fi

Itse kisoihin puistoon ja markkinoille linnan sisäpihoille on vapaa pääsy. 

Liput linnaan:
12 € aikuiset
5 € lapset (4-15-vuotiaat)
30 € perhelippu (2 aikuista, 2-4 lasta). 
Samalla lipulla pääsee linnaan koko viikonlopun ajan.

Kuvat: Henri Luomala, Päivi Lönnberg, Kaisa Kutilainen
  







maanantai 26. kesäkuuta 2017

Linnamuusikko herättää keskiajan eloon


Tällä kertaa Turun Linnan blogissa syvennytään 23.05.02.06.2017 Turun linnan Nunnakappelissa esiintyneen linnamuusikko Anneliina Koskisen ammatin taustoihin. Anneliina Koskinen on solistisen laulukoulutuksen Sibelius Akatemiassa saanut muusikko. Tällä hetkellä hän kiertää Suomen Kulttuurirahaston myöntämällä puolivuotisella apurahalla linnoissa soittamassa ja laulamassa itse keksimällään ammattinimikkeellä linnamuusikkona, elvyttämässä noin 500 vuotta vanhaa traditiota, että linnoissa on oma palkattu muusikko. Turun linnassa Anneliina nähdään seuraavan kerran Keskiaikapäivässä 01.07.2017. Linnamuusikko palaa Turun linnaan muutamaksi päiväksi vielä loppukesästä 23.26.08.2017.

Une Jeune Fillette / Jumalast En Erit Taida


Ondas Do Mar De Vigo

-    Varmaan oopperalaulaja siihen aikaan 80-luvulla Sibelius Akatemiassa opiskelevasta laulajasta pyrittiin tekemään, mutta mulla oli jo silloin vähän toinen ajatus siitä mitä elämässäni tekisin. Olin soittanut nokkahuiluja jo 11-vuotiaasta asti ja sitä ennen ja sen aikana vielä viulua. Vanha musiikki soundina jo jotenkin ihastutti, vaikken tiennyt mitään faktoja tai teoreettisia oppeja, mutta tiesin sen renessanssin ja barokin sävyn joka viehätti. Sibelius Akatemian aikoina hakeuduin vielä vanhan musiikin muusikoiden seuraan, vaikka laulajille ei vielä ollut siihen liittyvää koulutusta siihen aikaan, nykyään on. Vaikka valmistuin ihan klassisen laulajan nimikkeellä, niin enimmäkseen olen tehnyt nimenomaan vanhaa musaa.

Sibelius Akatemian aikoinaan Anneliina soitti nokkahuilua laulamisen ohella, mutta jätti viulun pitkäksi aikaa huomiotta, kunnes löysi suolikieliset instrumentit. Näistä hyvänä esimerkkinä on hänen itse rakentamansa rebec, eräänlainen keskiajalla viulua edeltänyt kolmikielinen jousisoitin.

-    Tämä rebec on tehty puolipakasteena. Se tuli palikoina jotka oli sinnepäin leikattu ja piti sitten itse siitä jatkaa työstämistä, veistämistä, kaivertamista ja hiomista. Halusin kokeilla miten syntyisi tällainen keskiaikainen soitin itsetehtynä. Kyllähän se syntyi. Ei se ehkä ihan maailman paras ole, mutta ainakin se on omatekemä. Sen takia minulla siihen on erityinen suhde. Tuntuu ettei kukaan muu sitä osaisi soittaa kun kielet elävät omilla ehdoillaan. Olen ainoa joka sen kanssa tulee toimeen.

Anneliinalla on sylissään itse koottu rebec ja vieressä harppu. Kuva: Micke Pettersson.
Anneliina toteaa, että kaikkein hauskinta asiassa oli se, että nykyään rebecejä saa tilattua vaivattomasti esimerkiksi saksalaisesta Thomann-musiikkiliikkeestä. Rebecin ohella Anneliinalla on esillä paljon muitakin vanhan musiikin soittimia, joita hän on onnistunut haalimaan ympäri maailmaa. Ensimmäisellä videolla näkyvä kampiliiraa muistuttava laatikon mallinen soitin on nimeltään Sinfonia, ja sen on rakentanut Peter Talve Virossa. Toisella videolla näkyvä harppu on valmistettu Englannissa, jonka hän teetti ihastuttuaan englantilaisen soitinrakentajan Simon Cappin tuotantoon.

-    Suurin osa soittimista, jos haluaa sellaisen hyvin soivan ammattikäyttöön kelpaavan soittimen, täytyy teettää jollakin soitinrakentajalla joka näitä tekee. Kaksoisnokkahuiluni on etsimisen jälkeen löytyneen italialaisen LiVirghi -tehtaan käsityötä. Krumhorn on taas yhden Helsinkiläisen ystävän Jonte Knifin tekemä joka rakentaa myös Knifonium-syntetisaattoreita. Hän on kätevä käsistään ja tehnyt myös cembaloita ja muita soittimia. 
Kaksoisnokkahuilun Anneliina on ostanut Italiasta. Kuva: Heili Kolkkanen.
Hyvän soittimen ei aina kuitenkaan tarvitse olla käsityötä ollakseen kaunissointinen tai hyvälaatuinen. Anneliina kertoo hyvänä esimerkkinä renessanssityylisistä nokkahuiluistaan, jotka ovat tehdastuotantoa. Hän näyttää vielä barokkinokkahuiluaan, joka on tehty puoliksi tehdastuotantona ja puoliksi käsin Japanissa, tunnetulla Takeyaman tehtaalla.

-    Toki jokainen tykkää aina vähän erilaisesta soinnista. Siihen vaikuttaa niin moni asia, puulaji ja malli esimerkiksi.

Monien soittimien joukosta voi olla vaikeaa löytää sitä yhtä suosikkia. Mieluisimmat soittimet ovat vaihdelleet useasti, ja nytkin Anneliina korostaa valintojensa olevan vain tämän hetken mielipiteitä.

-    Tällä hetkellä kaksi joista en osaa sanoa kumpi on lähempänä sydäntä, toinen on kaksoisnokkahuilu. Siinä on jotain siinä sen soundissa ja puhtaudessa mikä hivelee vanhaa nokkahuilistia. Se hämmästys ja ihmetys joka kerta kun voi soittaa kaksiäänisesti, joka ei ole huilistille itsestäänselvyys ollenkaan. Siinäkin aina kestää, että löytää sellaisen kappaleen joka osuu niihin säveliin jotka tuolla on mahdollista soittaa, siinä mielessä se on vähän haastavaa. Sitten toinen on harppu, siinä on ihana ääni ja se on käytännöllinen. Asento jossa sitä soitetaan, ei ole mahdoton sen kanssa laulamiselle. Sinfonia (soitin) vetää ainoastaan pohjaääntä, mutta tämän kanssa on jo mahdollista liikkua laajemmalla alueella. Tämä on monipuolinen vaikka tämä on vielä siinä mielessä varhainen malli jossa ei ole niitä puolisävelaskeleita tai mustia koskettimia kuin ainoastaan yksi. Muista soittimista jotka ei liity tähän ollenkaan, niin tykkään ihan kamalasti mun sähköbassosta. Se on niin suloinen. Se on jotenkin ihanaa kun sopraanona laulaa korkeita ääniä ja sitten pääsee soittamaan oikein murisevaa bassoa.

Linnamuusikko ja sinfonia Turun linnassa.

Kysyessäni musiikin henkilökohtaisesta merkityksestä, Anneliina kertoo asiasta erittäin syväluotaavasti.

-    Näyttäisi merkitsevän aika paljon, kun se on tämä urani. Siinä mielessä olen joskus sanonut jotain jopa niin radikaalia, että itse musiikki ei kiinnosta pätkän vertaa, mikä on hirveän kärjistetty väite. Olen tahtonut vähän provosoida, että ihan yhtä paljon kuin kauniit melodiat ja hieno soinnutukset, niin minua on aina myös kiehtonut se viitekehys mistä se musa tulee, se saundimaailma, mikä se milloinkin on ollut. Nämä vanhat soittimet tietynlaisessa rosoisuudessaan kiehtoo, miten tietynlaisessa olopaikassaan se epätäydellisyys kääntyykin tosi täydelliseksi. Ja sitten tietenkin lisäksi mitkä ovat tärkeitä eli tekstit, laulamisen ollessa se mun pääinstrumentti.

-    Olin kuullut kotona paljon myös laulua, ja sehän lähtee siitä tekstistä liikkeelle. Se mitä vanhempaa musaa, niin ehkä sitä tärkeämmässä asemassa se teksti oli silloin sen musiikin sävellysaikana. Toki kirkollinen musiikki joka oli vahva keskiajalla, sehän ilman muuta oli tekstipainotteista. Kaikki musiikki vain tuki sitä, että se sanoma menisi eteenpäin, että se kuuluisi paremmin kaikuisassa tilassa, kun sitä vähän hitaammin suustaan päästää. Toisaalta maallisen puolen muusikot olivat uutistoimistoja. Truveerit, trubaduurit ja saksalaiset minnelaulajat, he toivat tarinoita, juoruja ja faktauutisia kylistä, naapurimaista ja kauempaakin ja pukivat ne usein musiikilliseen muotoon.

Anneliina kertoo, että musiikin teoriakin on ollut erilaista keskiajan tienoilla. Esimerkiksi nuoteissa ei koskaan merkitty sävelen kestoa, vain pelkkä korkeus. Runouden rytmitysten ollessa kaikille tuttuja aikansa mukaisesti, nuottien kestot ja rytmit musiikkiin löytyivät usein runojen teksteistä. Viritykset ja sävellajitkin ovat olleet erittäin tärkeässä roolissa oikeanlaisen tunnelman luomisessa

-    Ja vielä barokin aikana se tulee ilmi siinä, että esimerkiksi viritysjärjestelmät olivat toisenlaiset, oli sävellajeja jotka soivat hyvin kirkkaasti ja puhtaasti, ja oli sävellajeja jotka soivat korvaan hyvin epävireisesti. Säveltäjät käyttivät niitä tekstin mukaan mikä heille oli annettu sävellettäväksi. Joko kauniisti soivaa puhdasta sävellajia, ja kun tekstissä tuli sydänsuruja tai kun joku kuoli tai sota syttyi, niin säveltäjä moduloi teoksen pahankuuloisen sävellajiin. Niin, että tulee oikea fyysinen yökötys kun sitä kuuntelee ja toivoo, että tämä ristiriita nyt ratkaistaisiin.

Turun linnan Nunnakappelin seinien kaiun kuulee selvästi puhuessa, mutta laulaessa ja soittaessa se korostaa musiikkia ilmiömäisen hienosti. Tämänlaiset tilat varmasti helpottivat musiikin kuuluvuutta aikana, jolloin äänentoistolaitteita ei vielä ollut saatavilla.

Linnamuusikko esiintyy Nunnakappelissa, joka on rakennettu 1400-luvun loppupuolella. Kuva: TMK/Ania Padzik.
 -    Olen omassa elementissäni tällaisessa tilanteessa, että olen autenttisessa ympäristössä vanhassa linnassa ja pystyn tietyllä tavalla elämään, vähän fantasioimaan sitä maailmaa mikä on ollut silloin, ja kuuntelemaan sitä miten tämä tila vastaa. Kirkossa jos vaikka laulaa yksin ilman säestystä, niin miten holvit tavallaan tekee siihen sen toisen äänen kaiullaan. Se musiikki ei ollut ihan täysin yksiäänistä vaan siinä oli myös se kaiku.

Ympäristöön eläytymisestä puheen ollen, kysyin missä linnan osassa Anneliina haluaisi mieluiten asua, jos elettäisiin vielä aikoja, kun Turun linna oli täynnä elämää ja vanhan ajan loistoa.

-    Nuorten herrain kamarissa, siellä olisi tosi jännää! (nauraa) Lähinnä nyt voisi ajatella, että se renessanssiaikainen kerros olisi kivempi kuin keskiaikainen, kun siellä olisi ikkunoita joista näkisi ulos ja siellä oli ehkä vähän muutenkin kehittyneempää kuin siellä keskiaikaisella puolella. Jos ei nyt nuorten herrain kammarissa niin jossain muualla siellä renessanssipuolella.

Nuorten herrain kamarissa on isot ikkunan ulkomuurissa. Kuva: TMK/Ania Padzik.
Turun linnan olemassaolon aikana aina 1280-luvulta tähän päivään, on siellä ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Lukuisat tarinat värittävät linnan muureja ja käytäviä. Kysyin mikä monista tarinoista on jäänyt Anneliinalle parhaiten mieleen.

-    Olen ollut paljon tekemässä renessanssijuhlia, niin tämä Katariina Jagellonican tänne linnaan tulo, sehän oli valtava spektaakkeli. Hänen seurueensa saapuminen ja miten mukana oli henkilökuntaa, tekstiilejä, koruja, koristeita ja se haarukka (joidenkin lähteiden mukaan Katariina Jagellonica oli ensimmäinen joka toi haarukan Suomeen). Sen haluisin nähdä kun se tänne tuli ja mitä hän tykkäsi, kun Puolaan verrattuna oltiin aika takapajulassa. Sitten se, miten hän laitatti tätä linnaa, on asia jota usein mietin. Mitä hän näki kun hän tuli portista sisään ja millainen tohina täällä oli kun linnaa koitettiin asettaa soveliaaksi hänen majesteetilleen.

Linnamuusikko kiertää kesän aikana myös Hämeen linnassa, Olavinlinnassa Savonlinnassa ja Kastelholmassa Ahvenanmaalla.
-    Hämeen linnassa on hyvin samankaltainen sali akustiikaltaan kuin tämä Nunnakappeli,  Keskiaikainen kuninkaansali, jossa esiinnyn. Juhannuksen jälkeisellä viikolla olen ennen Turun linnan Keskiaikapäivää vielä esiintymässä Savonlinnan Olavinlinnassa. 

Anneliinan löytää myös netistä, osoitteesta www.anneliinakoskinen.com.

Teksti: Eero Heikkilä
Kuvat: Kuvaajatiedot kuvan yhteydessä.