maanantai 27. toukokuuta 2013

Mikrokirjailua

Sain tehtäväkseni valmistaa 1600–luvun vuodekatoksen verhot. Katosvuode oli jo valmiina Jarmo Laineen valmistamana ja tulevan verhojen kooksi tulee 4cm x 6,5cm. Tavanomaisia kuvioita verhoissa oli kasvi- ja eläinaiheita. Pienen koon vuoksi suosin enemmän kasvi- kuin eläinaiheita. Aion yrittää kirjailla köynnösmäistä elämänpuuta, johon tulee lehtiä ja kukkia.

Materiaaliksi valitsin ohutta puuvillakangasta. Löysin kankaan rekvisiittavarastostani ja pesin sen. Merkitsin kirjailtavan alueen puuvillalangalla ja huomasin langan olevan melko paksu kankaaseen nähden. Ainoaksi kirjailuun sopivaksi langaksi kelpasi konservoinnissa käytettävää kaksisäikeistä silkkilankaa. Niitä oli jo valmiiksi värjätty erivärisiksi. Kirjontapistoja kokeilin ensin erilaisia ja päädyin tekemään koko kirjailun varsipistoilla. Etupistot olivat liian huomaamattomia ja laakapisto kiristää liikaa pohjakangasta. Lisävalo helpotti työskentelyä huomattavasti. Kirjailun jälkeen vuorasin verhon samalla kankaalla ja tein rypytykset silittämällä. Lopuksi verhot kiinnitetään paikoilleen liimaamalla.

Kuvassa toinen verho on jo valmis ja olen aloittanut toisen verhon kirjailujen tekemisen.
Valmiin katosvuoteen verhoineen ja vuodevaatteineen löytyy uudesta perusnäyttelystämme nukkelinnasta. Uusittu Turun linnan perusnäyttely avautuu 29.6.2013.

Tanja

perjantai 17. toukokuuta 2013

Karttapallon alkuperä

Karttapallon puhdistaminen on edennyt eteläisille leveysasteille asti, ja on tullut aika paljastaa pallon alkuperä. Eteläisiltä meriltä löytyy nimittäin kaksi kartussia, suurempi...


...ja pienempi:



Pallo on peräisin Amsterdamista (jonka nimi latinaksi tuolloin oli Amstelodami), itse kartan on piirtänyt Jan Janssonius (1588-1664)  ja painolaatat kaivertanut Abraham Goosin (1590-1643) työpaja. Valmiiksi pallo on tullut 1648, joka oli merkittävä vuosi myös Alankomaissa: "seitsemän yhdistyneen provinssin" 80-vuotinen taistelu Espanjaa vastaan päättyi maan itsenäisyyden tunnustamiseen Westfalenin rauhassa.

Hollantilaiset ehtivät mukaan löytöretkille maailman valtamerille muita myöhemmin, vasta 1600-luvun alussa, mutta kirivät pian etumatkan kiinni. Amsterdamista tuli alati laajenevan maantieteellisen tiedon ja kartanvalmistuksen keskus aikana, jolta meidänkin karttapallomme on peräisin. Merenkulkijoiden mukana tullut tieto kirjattiin välittömästi työn alla oleviin atlaksiin ja voimme olla varmoja, että kartan kuvaukset maapallon eri maanosien rannikoista perustuvat ilmestymishetken tietämykseen.

Tilaajana on ollut Alankomaiden Länsi-Intian kauppakomppania, joka on paljolti jäänyt kuuluisamman Itä-Intian kauppakomppania varjoon. Sen toiminta-alueena olivat Amerikan mantereet, Karibian saaret ja Afrikan länsirannikko. Yksi yhtiön perustamista siirtokunnista oli Pohjois-Amerikan itärannikon Uusi Amsterdam, joka brittien haltuun jouduttuaan sai nimen New York.

Suuremman kartussin tekstistä käy myös ilmi, että yhdessä karttapallon kanssa on valmistunut myös tähtikarttapallo. Se on valitettavasti joutunut omille teilleen.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Pienoishovia rakennetaan 5

Essin tekemät kukka-asetelmat ovat yksityiskohdiltaan todella tarkkoja.

Komeat ja runsaat kukka-asetelmat kuuluivat Pietari Brahen hovin koristuksiin. Barokin kukka-asetelmat olivat runsaita ja epäsymmetrisiä. Asetelmiin saattoi kuulua kukkien lisäksi hedelmiä, vihanneksia, perhosia, hyönteisiä ja jopa käärmeitä. Aikakauden maalausten kukka-asetelmissa saattoi olla kymmeniä - jopa yli sata – eri vuodenaikojen kukkia, kuten keisarin pikarililjoja, akileijoja, pioneita, ruusuja, sinisiä iiriksiä, kevätkelloja, hyasintteja, keltanarsisseja, neilikoita, kevätesikoita, lemmikkejä, syklaameja, omenankukkia, kehäkukkia, tulppaaneja jne. Kukka-asetelmat kuivattiin, jotta niistä riittäisi iloa pidemmäksi aikaa.

Nuo mahtavat kukkavihot kertovat, että kukkien kasvattamisesta oli tullut monille harrastus. Tulppaanien kasvattamisesta tuli eritoten Hollannissa 1600-luvun alkupuolella liiketoiminnan ja keinottelun kohde. Myös Pietari Brahen puutarhassa kasvatettiin keittiöyrttien ja hedelmien lisäksi kukkia. Brahe istututti linnan puutarhaan vuonna 1650 mm. 20 luumu-, 17 päärynä- ja 43 omenapuuta. Hän tilasi puutarhaansa monenlaisia eksoottisia, siemeniä, jotka eivät kuitenkaan kestäneet Turun ankaria sääolosuhteita.

Maljakkoina käytettiin aluksi ruukkuja, pulloja ja kannuja, siis jokapäiväisiä käyttöesineitä. 1600-luvulla kiinalaisesta sinivalkoisesta posliinista ja sitä jäljittelevästä Delftiläisestä fajanssista tuli suosittua myös kukkamaljakkoina.

Kukkaloisto tavoitti linnojen ja kartanoitten puutarhat ja varsinkin kasvillisuuden omituisuudet kiehtoivat. Floristi-nimitys tarkoitti uusien muunnosten kasvattajaa. Kukkien kauppaajat jakoivat 1600-luvulla myyntituotteensa tulppaaneihin, hyasintteihin, pihaesikoihin, loistoesikoihin, tarhaneilikoihin, tarhasulkaneilikoihin, vuokkoihin ja leinikkeihin. Aasiasta ja Amerikasta tuotujen lajikkeiden lisäksi kiinnostuttiin kotoperäisistä kasveista ja erityiseen suosioon kohosivat kasvit, joissa oli kerrannaiset kukat. Näistä ”tuppi tupessa” –kukista tehtiin monenlaisia värikkäitä kukka-asetelmia keramiikka-, metalli ja lasiastioihin.

Eurooppalaista alkuperää olevista puutarhakasveista kaikkein suosituin ja arvostetuin oli ruusu, jota käytettiin hajusteeksi sekä puutahojen ja juhlasalien koristuksiksi. Myös ruusun lääkinnälliset ominaisuudet olivat tiedossa.

Seija ja Salme

tiistai 7. toukokuuta 2013

Nyt otti ohraleipä!

Turun linnan uuteen perusnäyttelyyn tulee useita nukkekohtauksia, jotka kertovat linnan arjesta ja juhlasta. Kohtauksissa seikkailevat realistisen näköiset nuket, mutta niiden lisäksi tarvitaan paljon rekvisiittaa. Osa rekvisiitasta, esimerkiksi vanhan perusnäyttelyn esineet, löytyy museokeskukselta jo valmiiksi, mutta paljon on valmistettu itse tai tilattu käsityöläisiltä ja nettikaupoista. Kohtauksiin tarvitaan niin vaatteita, kenkiä, astioita, aseita, koruja, leluja kuin käsityötarvikkeitakin. Juhlakohtaukseen ja linnan keittiöön tarvitaan edellisten lisäksi paljon ruokaa.

Linnan keskiaikaisista tilikirjoista ja arkeologisten löytöjen pohjalta tiedetään, millaista ruokaa linnalla on syöty. Ruokailu oli jaettu aseman mukaan voudin- ja palkollistenpöytään, lisäksi Juhana-herttuan aikana hovi ruokaili erikseen. Hovin ja voudin pöydässä syötiin monipuolisemmin ja ravitsevammin kuin palkollisten pöydässä. Ruokajuomana nautittiin olutta, joka oli palvelijoilla kotikaljan vahvuista ruokaolutta ja voudinpöydässä keskioluen vahvuista herrainolutta.

Hovin juhlapöytään on mahdollista kattaa vaikka minkälaisia herkkuja, ja sinne onkin tulossa viinirypäleitä, kullattuja konvehteja ja yllätyspiiras. Keittiö täytetään tekoruoalla: vihanneksilla, juureksilla, lihalla, kalalla ja leivällä. Ongelma tulee kuitenkin siinä, millaisia lajikkeita linnalla on 1500-luvulla viljelty tai minkälaista leipää linnalla on leivottu. Näyttelyssä pyritään esittämään asiat mahdollisimman totuudenmukaisesti, joten erityisesti nukkekohtauksissa pitää miettiä tarkkaan, miltä asiat ovat ennen näyttäneet.

Lohjan Pyhän Laurin kirkon kattomaalauksessa pirulaiset houkuttelevat ruokailijoita
Turun linnassa on syöty lähinnä ruisjauhoista tehtyä leipää. Myös ohrajauhoista on leivottu, mutta vähemmän kuin esimerkiksi Hämeen linnassa, missä ohra- ja ruisleipää syötiin suurin piirtein yhtä paljon. Ohraleipää söi palveluskunta, ruista käsityöläiset ja kirjurit. Ruista pidettiin parempana leipäviljana, mistä kertoo myös sanonta ’Nyt otti ohraleipä’, kun käy huonosti. Vehnä, nisu, oli herrojen herkku, ja vehnäleipä oli varattu vain herttuan ja voudin pöytään.

Käytetty vilja ei kuitenkaan kerro vielä siitä, minkä muotoista tai kokoista leipä on ollut. Kuivattua ruisreikäleipää ei ole linnalla syöty vielä 1500-luvulla, sillä linnan omat myllyt ja leivinuunit mahdollistivat sen, että leipää voitiin leipoa viikoittain. Vasta myöhemmillä vuosisadoilla länsisuomalaisen ruokavalion perustaksi tuli kuivattu ruisleipä. Luultavasti sekä ohra- että ruistaikinasta on leivottu limppuja, mutta minkä kokoisia, jää epäselväksi. Vehnästä on leivottu sämpylöitä, mutta erään tilikirjan mukaan nämä sämpylät ovat painaneet pari kiloa. Toisaalta 1500-luvun kirkkojen kalkkimaalauksissa leivät ovat kohtuullisen pieniä. Siihen perinteeseen, jonka mukaan leipurit ovat leipänsä tehneet, ei historiallisten lähteiden kautta pääse juuri käsiksi.

Jenni

torstai 2. toukokuuta 2013

Pietari Brahen hovia rakennetaan

Pienoishoviin tulevat nuket: kreivipariskunta, hoviväkeä, palveluskuntaa, käsityöläisiä ja vartiosotilaita on tilattu Englannista. Lähetimme nukketaiteilija Kate Pinsentille kuvat halutunlaisista nukeista ja nyt niistä on jo muutamia valmiina.
Tässä komeilevat itse kenraalikuvernööri Pietari Brahe (1602–1680) ja hänen puolisonsa Kristiina Katariina Stenbock (1608–1650).

Nukkien mallina on käytetty kreivipariskunnasta maalattuja muotokuvia, jotka vielä tänäänkin koristavat Ristiinan kirkkoa Etelä-Savossa. Hans Borchardtin 1600-luvun puolivälissä tekemät maalaukset ovat ainoat Suomessa säilyneet muotokuvat, jotka maalattiin kreivipariskunnan elinaikana.
Seija

Kate Pinsent kertoo valmistamistaan nukeista:
“The dolls are made from metal with twisted steel joints. They are then individually painted, dressed and wigged.  I use a range of fabrics from silk to cotton - used garments are good because they give the clothes an authentic 'worn' look.  The paints are a mixture of oil-based enamel model paint and acrylic.  The oil-based ones are better for the faces as they are easier to manipulate on such a small scale.”

Kate Pinsent

Kyrassieeri pukeutui rautaan


Konservaattori Maarit Hirvilammi ja tutkija Olli-Pekka Leskinen selvittelevät haarniskan esillepanoa.
Esineiden sijoittaminen vitriinipiirustuksiin vaatii paljon viime hetken hiomista. Nyt sen kohteena on Turun museokeskuksen niukan haarniskakokoelman parhaiten säilynyt yksilö, 1600-luvun alun raskaan ratsuväkisotilaan eli kyrassieerin rautapuku:


Rinta- ja selkälevyt ovat todella jykevää tekoa. Ampuma-aseiden läpäisyvoimaa vastaan yritettiin vielä pärjätä, mutta 1600-luvun puoliväliiin mennessä haarniskat jäivät suurelta osin pois käytöstä. Kyrassieerit tosin jatkoivat rintalevyn käyttöä, lähinnä miekaniskuilta suojaamaan, vielä pitkään sen jälkeenkin, osin traditionkin voimasta.

Haarniskan alkuperästä kertoo museon v. 1929 opaskirjanen seuraavaa: Sotavarustus 1600-luvulta, jonka on kokoon liittänyt ja korjaillut taiteilija W. Schwertskoff varustuksien osista, mitkä eräästä Turun tuomiokirkon hautakuorista ovat talteenottaneet kreivi C. Armfelt vanh. ja konsulitar Vivi Malm.

Haarniskan  rooliin osana hautamuistomerkkiä liittynevät selkälevyn kaksi uloketta. Painaumat pinnassa ovat mahdollisesti keoammunnan merkkejä, niillä todistettiin levyjen olevan kuulankestäviä.





Haarniska on tähän asti ollut esillä linnan rakennushistoriaa esitelleessä ns. pienoismallihuoneessa. Sen seurana on ollut vasemmanpuoleinen alla olevassa kuvassa näkyvistä kypäristä.


Kummatkin mallit ovat viime kädessä puolalaista alkuperää, vasen ns. ensi linjan husaarien szyszak, oikea toisen linjan husaarien kapalin. Valitettavasti molemmista puuttuu osia, molemmista sivusuojat, vasemmasta lisäksi nasaalisuoja ja oikeasta niskasuojus. Mallit levisivät myös lännemmäs, Saksassa nimi muuttui muotoon Zischägge,  ja Englannin sisällissodan aikana kypärä sai hummerinpyrstöä muistuttavasta niskasuojastaan nimen lobster pot helmet.

Kumpikaan ei kovin hyvin luonnu yhteen kyrassieerihaarniskan kanssa, joka vaatisi huomattavasti umpinaisemman kypärämallin. Esille ne kaikki joka tapauksessa haluamme.