Kyrassieeri pukeutui rautaan



Konservaattori Maarit Hirvilammi ja tutkija Olli-Pekka Leskinen selvittelevät haarniskan esillepanoa.

Esineiden sijoittaminen vitriinipiirustuksiin vaatii paljon viime hetken hiomista. Nyt sen kohteena on Turun museokeskuksen niukan haarniskakokoelman parhaiten säilynyt yksilö, 1600-luvun alun raskaan ratsuväkisotilaan eli kyrassieerin rautapuku:

Rinta- ja selkälevyt ovat todella jykevää tekoa. Ampuma-aseiden läpäisyvoimaa vastaan yritettiin vielä pärjätä, mutta 1600-luvun puoliväliiin mennessä haarniskat jäivät suurelta osin pois käytöstä. Kyrassieerit tosin jatkoivat rintalevyn käyttöä, lähinnä miekaniskuilta suojaamaan, vielä pitkään sen jälkeenkin, osin traditionkin voimasta.

Haarniskan alkuperästä kertoo museon v. 1929 opaskirjanen seuraavaa: Sotavarustus 1600-luvulta, jonka on kokoon liittänyt ja korjaillut taiteilija W. Schwertskoff varustuksien osista, mitkä eräästä Turun tuomiokirkon hautakuorista ovat talteenottaneet kreivi C. Armfelt vanh. ja konsulitar Vivi Malm.

Haarniskan  rooliin osana hautamuistomerkkiä liittynevät selkälevyn kaksi uloketta. Painaumat pinnassa ovat mahdollisesti keoammunnan merkkejä, niillä todistettiin levyjen olevan kuulankestäviä.

Haarniska on tähän asti ollut esillä linnan rakennushistoriaa esitelleessä ns. pienoismallihuoneessa. Sen seurana on ollut vasemmanpuoleinen alla olevassa kuvassa näkyvistä kypäristä.

Kummatkin mallit ovat viime kädessä puolalaista alkuperää, vasen ns. ensi linjan husaarien szyszak, oikea toisen linjan husaarien kapalin. Valitettavasti molemmista puuttuu osia, molemmista sivusuojat, vasemmasta lisäksi nasaalisuoja ja oikeasta niskasuojus. Mallit levisivät myös lännemmäs, Saksassa nimi muuttui muotoon Zischägge,  ja Englannin sisällissodan aikana kypärä sai hummerinpyrstöä muistuttavasta niskasuojastaan nimen lobster pot helmet.

Kumpikaan ei kovin hyvin luonnu yhteen kyrassieerihaarniskan kanssa, joka vaatisi huomattavasti umpinaisemman kypärämallin. Esille ne kaikki joka tapauksessa haluamme.