Sakset ovat saaneet muodolleen ja materiaalilleen sopivan ripustuksen.
Jollekin toiselle ryhmälle sopivat paremmin pleksikoukut.
Samat pleksitangot takaapäin voisivat jo käydä valotaideteoksesta...
Valosta on tässäkin kysymys. Rautaiset sakset kestävät sitä paremmin kuin herkästi haalistuvat kankaat. Jokaisessa karkkiseinän lokerossa on oma valaistuksensa, joka säädetään siinä olevan materiaalin mukaan. Siitä on rakentajille muistutus lokeron reunassa.
Kurkistus taakse jäävään tilaan kertoo miten paljon piuhaa ja millaisia järjestelyitä rakennelman valaistus vaatii.
Rinnan esineasettelun kanssa käy seinän etupinnan käsittely, tässä taidekonservaattori Emilia Kallisen toimesta.
Näyttelyiden valosuunnittelu on vaativaa, ja paradoksaalisesti onnistuneimmillaan silloin kun kävijä ei edes kiinnitä siihen huomiota, vaan näkee vain itse esineen tai teoksen.
Näinpä,asiat ovat silloin parhaimmillaan kun niihin ei kiinnitä huomiota. Tai se huomio keskittyy juuri siihen mihin pitääkin eli itse esineeseen.
VastaaPoista