Jalkajousimiehen puku

Keskiaikaisen jalkajousimiehen puvun lähteiden valinta oli mielenkiintoinen, mutta myös erinomaisen haastava tehtävä. Koska kaikki muut näyttelyn nuket edustavat suppeampaa aikaikkunaa 1500-luvun puolivälistä, olisi jalkajousimies näin ainoa keskiaikaa edustava hahmo. Näin tämän olisi oltava vaatteiltaan erittäin tyypillinen ja mahdollisimman pitkäkestoista muotia edustava. Toisaalta oli pyrittävä myös välttämään aivan liian stereotyyppistä kuvaa, koska käsitykset keskiajasta ovat valitettavan täynnä myyttejä ja väärinkäsityksiä - jopa niin arkisen asian kuin pukeutumisen suhteen.

Lähtökohtana olivat meille WarusSeppäin Kilta ry:n käsityöläisille museon esittämät toiveet ja rajoitukset, sekä oma vakaumuksemme pyrkiä käyttämään kotimaista, ruotsalaista, tai ainakin Itämeren Hansakaupan alueen lähdeaineistoa. Sotilasmuoti seurasi jo tuolloin pitkälti käytännön seikkojen, kuten aseiden ja varusteiden kehitystä. Täkäläisiä lähteitä on tuolta ajalta ehkä niukastikin, vaikka keskiaika olikin monen vuosisadan kestoinen ajanjakso. Eri lähteitä ei voi yhdistellä villisti, koska toisin kuin usein luullaan, myös keskiajalla oli alueellisia eroja, eikä aikakausi ollut mitään pysähtyneisyyden aikaa, vaan jatkuvaa, ainakin sukupolvittaista kulttuurin muutosta.

Käytyämme läpi erilaisia lähdevaihtoehtoja päädyimme siihen, että Pyhän Henrikin noin 1410 valmistuneen sarkofagin monipuolinen sotaväkeä ja jalkajousella ampuvia miehiä esittävä kuvitus sopi parhaiten museon toiveiden kanssa yhteen.

Ehkä löydätkin valitsemamme esikuvan jalkajousimiehen puvulle. Kuva: Wikimedia Commons

On mahdollista, että sarkofagi on tehty tilaustyönä Hollannissa eikä täällä pohjolassa. Sen kuvitus kuitenkin vertailussa kuvastaa erinomaisesti juuri oman sukupolvensa ajan sotavarusteita ja muotia, joka saksalaisen Hansan vaikutuksesta oli levinnyt kaikkialle Itämeren ja Pohjanmeren piirissä. Sarkofagi kuvaa legendaarisia tapahtumia ja pyhimyspiispan toimia jo 1100-luvun puolivälin tienoilla. Keskiajan taiteelle kuitenkin oli tavallista käyttää viimeisintä muotia sankareita kuvattaessa. Näin on selvästi myös tässä tapauksessa.

Kun taustat oli tutkittu alkoi käytännön työ materiaalien hankinnalla ja vaatteiden mitoituksella.

Valmistimme villakankaasta parin miesten pitkiä housusukkia ja pitkähäntäisen hupun. Nämä ovat jäljitelmiä ruotsalaisen arkeologisen löydön nk. Boksteninmiehen 1300-luvun asun osista ja niiden kaltaiset vaatteet ovat yleisiä myös kuvataiteessa.  Arkinen 1300- ja 1400-luvun taitteessa eläneen miehen vaatetuksen yksityiskohta, joka istuvasta jalkajousimiehestä on havaittavissa, on hänen valkea pellavainen lannevaatteensa. Tuolloin päällysvaatteet olivat villakangasta ja alusvaatteet helposti esimerkiksi keittämällä pestävää pellavaa.

Pellavaa on myös sotilasasun useista kerroksista yhteen tikattu takki. Tällaisten takkien toppauksena saatettiin käyttää monenlaisia materiaaleja, mutta tämän takin sisälle laitettiin pellavarivettä. Lukuisat kangaskerrokset ja toppaus antavat hyvän suojan tylppiä iskuja vastaan, kohtuullisen viiltosuojan ja suojaavat jonkin verran myös pistoilta. Vastaavanlaisia tikattuja takkeja on käytetty myös erilaisten metallisten haarniskojen alla. Eritoten pienistä litistetyistä ja umpinaisiksi niitatuista metallilenkeistä koostuvan "maille"-tyyppisen joustavan haarniskoinnin lisukkeena. Jalkajousimiehellä onkin tällainen metallinen huppu kaulansa ja niskansa suojana, villakankaisen huppunsa päällä.

Takin hihoihin on kiinnitetty pienistä metallilevyistä koostuva suojus, jollaiset olivat muodikkaita rikkaiden ratsumiesten varusteissa maillen päällä 1300-luvun puolivälin tienoilla, mutta jotka 1400-luvulle tultaessa esiintyvät useimmiten köyhien jalkamiesten topattujen takkien lisukkeina.

Vyön soljet ja helat on valettu pronssista. Takomalla on valmistettu puukko, yhdenkädenmiekan ja haarniskan osat. Yksi haasteellisimpia taottavia oli kypärä. Koko kypärä on "nostettu" yhdestä kappaleesta. Kypärän niittaukset yhdistävät siihen vain pellavaisen ja säädettävän sisälakin. Tarkkaa autenttisuutta haettaessa on kiillotustyö nykyäänkin tehtävä käsin, koska koneen jälki valitettavasti näkyy valmiissa työssä. Jalkajousi itsessään on sen verran monimutkainen ja haastava työprojekti, että se vaatisi erillisen kuvauksen.

Kypärä ahjossa ja alasimella.

Jalkajousimiehen varusteet saatiin näyttämään elämää nähneiltä yksinkertaisesti käyttämällä niitä.

Asetakin pukemista ja valmis nukke vitriinissä. Kuvat: Karolina Suominen ja TMM/Mikko Kyynäräinen

Viimeiseksi avattiin jo kertaalleen valmiiksi koottu takki kokonaan toiselta sivultaan ja puettiin sekä ommeltiin se - varsin hankalassa asennossa - istuvan nuken päälle siten, että kokonaisuus näyttää luontevalta. Tämäkin onnistui onnellisesti ja lopputulos on tyydyttävän uskottava. Toivottavasti esimies ei yllätä vartioon nukahtanutta nihtiämme. Seuraamukset voisivat olla varsin vakavia...

Teksti: Jani Hyväri