Tänään 20.5. vietetään kansainvälistä Maailman
mehiläispäivää. Kesällä Turun linnassakin on mahdollisuus kuulla mehiläisen
surinaa, sillä 16.6. linnassa avautuu nykytaidetta ja historiaa yhdistävä
näyttely ”Outo luonto – Ihmisen ja
eläimen yhteinen polku”, joka kertoo ihmisen ja eläimen yhteisestä
historiasta. Outo luonto näyttelyn taiteilijat Päivi Häkkinen, Liisa Kanerva, Miia
Rinne ja Tellervo Viitaniemi kommentoivat ja ottavat taideteoksillaan kantaa
ihmisen ja eläimen väliseen historiaan ja nykytilanteeseen paikoin
empaattisesti ja jopa runollisesti, paikoin terävästi ja rajusti. Outo luonto
-näyttelyssä vahvasti läsnä oleva nykytaide avaa kulttuurihistorialliselle
näyttelylle uudenlaisen kerronnan ja kokemisen tason.
Päivi Häkkinen suunnittelee Turun linnan Kivikamariin
sijoittuvan Mehiläistenhoitajat -veistosinstallaationsa juuri tätä näyttelyä ja
Kivikamarin tilaa varten. Teoksessa tullaan näkemään kammiomaisessa huoneessa
kaksi dramaattisen näköistä, kasvotonta mehiläistenhoitajaa. Hämärään tilaan
kantautuu syvästä kuiluvankilasta maailman viimeisen mehiläisen surina.
Inspiraation taideteokseensa Häkkinen sai Pieter Bruegelin varhaisesta
mehiläistenhoitajia kuvaavasta teoksesta ”Beekeepers and the Birdnester”
(1568). Häkkisen kautta tähän päivään päivitettyinä teoksen kasvottomat
mehiläistenhoitajat antavat taiteilijan mukaan kasvot meidän aikanamme
tapahtuneelle mehiläisten kuolemaan johtaneelle ympäristön myrkyttämiselle.
Taiteilija itse kertoo teokestaan:
”Kokonaisuutta
oli hauska suunnitella juuri kyseiseen tilaan ja tämä onkin tyypillistä
työskentelylleni. Linna itsessään antaa kiinnostavat puitteet teokselle ja vankikuilu
suorastaan huusi maailman viimeisen mehiläisen ääntä. Fyysisesti aloitin
hahmojen rakentamisen tammikuussa ja työ onkin edennyt niin, että se valmistuu
juuri näinä päivinä. Oleellinen osa installaatiota on autenttinen, sata vuotta
vanha mehiläisten olkipesä, jonka Suomen maatalousmuseo Sarka lainasi näyttelyä
varten ja joka mielestäni sopii mainiosti teoksen absurdiin, mutta samalla
ajankohtaiseen maailmaan.”
Ihmisen mielikuvitus eläinten hyödyntämisessä on ollut
rajaton. Moni ei ole tullut ajatelleeksi, että mehiläinenkin on toiminut
ihmisen kumppanina jo vuosituhansien ajan. Ensin opittiin hyödyntämään
villimehiläisten pesiä ja myöhemmin mehiläisille valmistettiin pesiä ontoista
puunrungoista, saviruukuista ja oljista. Keskiajalla hunajaa käytettiin myös
kasvilääkinnässä sideaineena. Mehiläiset ovat todella ansainneet oman päivänsä,
sillä ilman niiden jatkuvaa uurastusta ja ahkerointia myös meidän
ruokapöydästämme katoaisivat monet elintarvikkeet. Esimerkiksi suomessa
kasvatettavien omenoiden, rypsin, pensasmustikoiden ja herukoiden sato on
riippuvainen mehiläisten pölytyksestä. Erilaisten ympäristömyrkkyjen ja
erityisesti neonikotinoidien käytön seurauksena maailman mehiläisten määrä on
kuitenkin suorastaan romahtanut meidän elinaikanamme.
Teksti: tutkija Maria Huokkola
Kuvat Mehiläistenhoitajat -teoksen tekovaiheista: taiteilija
Päivi Häkkinen (2016).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti