Linnan aulan valtasi viime torstaina mieletön puheensorina, kun 300 avajaisvierasta odotti avajaispuheita ja ovien avautumista Isoon linnantupaan. Ovien takana odotti näyttely, jota on valmisteltu lähes parin vuoden ajan. Valmista tuli avajaispäivänä klo 16 -- ja sitten halattiin valmistumisen kunniaksi, kuten meillä linnassa on tapana. Linnan asiakaspalvelu, oppaat ja työpaja jatkavat näyttelyn kanssa työtä tästä eteenpäin. Näyttelyn rakentajat, konservaattorit ja tutkijat puolestaan suuntaavat energiansa kohti seuraavia projekteja...
Tässä kuvia ja tunnelmia näyttelyn rakentamisen kulisseista niin Isosta linnantuvasta kuin työtiloistamme Kalastajankadulta.
Pohjapiirustuksesta valmistettiin tällä kertaa pienoismalli. Näyttely alkaa hahmottua ensimmäisen rakennusviikon aikana. Vitriinien rungot ovat pystyssä ja valotornien paikkoja lyödään lukkoon.
Rakentaminen on jo käynnissä, mutta sisältö ei ole vielä aivan valmis. Historiantutkija Meri Heinonen tuli auttamaan Juhana III:n Punaisen kirjan vitriiniin avattavan aukeaman valitsemisessa. Osa painoksesta on punaisessa samettikansissa. Kansalliskirjaston kappaleessa on kauniisti koristellut nahkakannet.
Ensimmäinen vitriini suomen kirjakielen synnystä on valmis. Huomatkaa johtoviidakko vitriinin katolla. Jokainen esine saa oman valospottinsa kuituvaloprojektorista.
Toisella viikolla työmaalla on kaikenlaista viidakkoa muuallakin kuin vitriinien katoilla... Roskakärry on valokeilassa, mutta kumihanskoja, jotain tiettyä poranterää, rullamittaa jne aina etsiskellään. Rakentamista tehdään useassa kohteessa samaan aikaan, joten tarvikkeet eivät koskaan ole siellä, missä ne viimeksi nähtiin...
Vitriinien lasien tarkastaminen ja peseminen sekä sisä- että ulkopuolelta on tärkeä työvaihe.
Valaistus ja esineiden esillepano tekee näyttelyn viimeisen silauksen. Jokaiselle esineelle on valmistettu mittojen mukaan turvallinen ja huomaamaton kiinnitys. Asettelu on yleensä senttien tai jopa millien säätämistä - kuraattorin pikkutarkkuudesta riippuen.
Turun tuomiokirkkomuseon ciborium (ehtoollisleipien säilytysastia) ja Seilin kalkki ja pateeni saatiin paikoilleen nopeasti. Kun taas Kansallismuseosta lainattu, hurjan painava Pyhän Olavin dominikaanikonventin holvin päätekivi aiheutti päänvaivaa. Onko tässä Rodinin Ajattelija vai Turun museokeskuksen konservaattori työssään?
Iso linnantupa on kuutisen metriä korkea tila. Pyörillä liikkuva rakennusteline on vakiovaruste mm. valojen säätämistä tai tässä näyttelyssä viirien ripustamista varten. Näyttely alkaa olla jo melkein valmis. Nyt on enää minuuteista kiinni, kuten pääkonservaattorimme tilanteesta tiedotti.
Eräänä iltana avajaisviikolla tehtiin myöhään Kuusiston piispanlinnan purkamisesta kertovan vitriinin tiilien kiinnityksiä. Vitriinin seinä on tässä erikoispaksu, jotta levy kestää tiilien painon.
Tekstiilikonservaattorimme valmisti Elina Nurmen tekemien pukujen helmoille ja hihoille mittojen mukaiset tuet muotoon kovettuvasta fossshape-kankaasta. Näin painavat puvut kestävät venymättä vuoden ajan näyttelyssä. Kaikkien vitriinien valaistus- ja kosteusolosuhteet on suunniteltu esineiden materiaalien mukaan. Vitriinien valmistelu on yllättävän työlästä. Päivässä aseteltiin, valaistiin ja suljettiin maksimissaan muutama vitriini. Yhteensä vitriinejä on näyttelyssä 19.
Valmista tuli! On aika viettää avajaisia! Näyttelyn avasi arkkipiispa Kari Mäkinen.
Suuri kiitos kaikille Valtapeliä - Reformaatio Suomessa -näyttelyn toteuttamiseen osallistuneille!
Teksti & kuvat:
Päivi Lönnberg, näyttelyn kuraattori
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti