Selkeästi erottui jo, että on yksi tyttöheppa ja kaksi poikaheppaa. Siitä määräytyi millaiset loimet ja tyylin kukin heistä saisi. Kaiken pohjana on hyvä suunnittelu. Tutustuin laajasti keskiajan turnajaismenoihin kirjallisuudessa ja netissä. Aloitin vaaleasta, sirosta hevosesta, joka oli jo saanut kauniin sivupalmikon itselleen. Sukellus linnan pukuhuollon kangasvarastoon, ja tulos oli vanhan roosan värinen loimi, johon suunnittelin okran värisestä sametista kuviot. Kaavoina käytin vanhaa loimea, joka oli jo kulunut monissa turnajaisissa. Ensin hevosta piti kuitenkin ruokkia niin, että kyljet saivat vähän pulleutta. Tämä kaunis hevonen tulee mitä ilmeisimmin kuljettamaan jotain linnan neitoa ja hurmaamaan kaikki.
Toiseksi työn alle pääsi vankka vaaleanruskea hevonen, joka myöskin tarvitsi lihaa luittensa päälle. Se selvästi halusi olla aatelisen ritarin ratsuna. Siksipä halusin suunnitella sille sinisen, kultavaakunoin koristellun loimen. Erityisesti turnajaisiin tarkoitetussa loimessa koko pää on suojattu ja reunat koristeltu keskiaikaisella muurinharja kuvioinnilla. Heraldisiin vaakunakuviointeihin tutustuin alan ammattikirjallisuudessa. Lopputulos on oma suunnitelmani lintukuviosta, jonka jokaisen linnun ompelin erikseen vaakunaan ja vaakunan sitten loimikankaaseen. Loppukomistuksena kiinnitin päähän vielä aidon strutsinsulan. Ylväs ilmestys, jolla ratsastamisesta kilpaillaan.
Sida Rouvinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti