Vihreää, kultaa ja valkoista

Yksi hauskimmista vaiheista näyttelyn suunnittelussa on tilasuunnittelu ja näyttelyn visuaalisen ilmeen ideoiminen. Vitriinit voi rakentaa ja järjestää tilaan lukemattomilla eri tavoilla ja kaikki maailman värit ja materiaalit ovat ainakin teoriassa mahdollisia. Näyttely- tai sisustusarkkitehdin käyttäminen linnan näyttelyiden suunnittelussa vaihtelee. Tilapäiset näyttelyt on usein tehty omin voimin ja niin tälläkin kertaa.  
 
Ideoita näyttelyn värimaailmasta. Vasemmanpuoleinen kuva on interiöörinäkymä Pavlovskin palatsista.

Keisarillisia lahjoja Pavlovskin palatsista tulee esille päälinnan ylimpään kerrokseen, Eteläiseen näyttelyhalliin. Varsinainen vaihtuvien näyttelyiden tila, Iso Linnantupa, oli aluksi suunnitelmissa, mutta tilan vaihtamiseen päädyttiin, jotta suosittu Tyttökuningas-näyttely saisi jatkoaikaa. Eteläinen näyttelyhalli on ollut pääasiassa pysyvien näyttelyiden käytössä, joten tila oli koko työryhmälle melko vieras. Suunnittelu alkoikin ihan alusta eli mittakaavan laatimisesta pohjapiirustukseen.

Linna ei päästä näyttelysuunnittelijaa helpolla. Tämän tilan haasteita olivat mm. holvatun katon pilareiden väliin jäävät syvennykset, erikorkuiset kattopinnat, ikkuna-aukot, tilasta jatkuva käytävä, jonka neljä kiinteää vitriiniä oli hyödynnettävä, kävijöiden kulkusuunta tilan halki päästä päähän sekä huoltotilat, joihin oli varmistettava pääsy. Lisäksi rakennuspalikoiden pitäisi mielellään mahtua hissiin, sillä 6. kerrokseen on aika monta porrasta. Näyttely jatkaa meiltä ensi keväänä Lappeenrantaan eli vitriinit oli vielä mietittävä niin, että ne voidaan purkaa ja koota uudelleen ja asetella eri tavalla.

 
Eteläinen näyttelyhalli linnan kunnostuksen jälkeen. Kuva: TMK arkisto

Tilasuunnitteluun on olemassa monenlaisia ohjelmia, mutta itse olen käyttänyt InDesignia, jossa erikokoisten ja mallisten palikoiden piirtely ja siirtely pohjapiirustuksen päällä sujuu mukavasti. Esineiden ryhmittelyn tuloksena näyttelyn muodoksi hioutui muutama suurempi, osittain kalustettu vitriini ja pienempiä lasikuutioita, joihin tulee esille esinenostoja. Vitriinien mittoja viimeisteltiin rakentajien kanssa useamman kerran. Pyrimme etsimään ratkaisua, jossa pystyttäisiin hyödyntämään mahdollisimman paljon olemassa olevia vitriiniosia niin, että samalla pienehköön tilaan jäisi mahdollisimman paljon tyhjää lattiapintaa. Seitsemäs versio pohjapiirustuksesta julistettiin valmiiksi ja sen pohjalta rakentajat pääsivät tilaamaan materiaaleja ja valmistelemaan vitriinien osia.

Näyttelyn värimaailman ja esineiden esillepanoratkaisujen miettiminen toi kivaa vaihtelua välillä loputtomalta tuntuvan vitriinitetriksen lomaan. Värimaailmaan sain innoituksen Pavlovskin palatsin saleista. Useammassa tilassa toistuu vaalea vihreä, kulta ja valkoinen. Kokosin ideakuvia ja värinäytteitä, joiden pohjalta graafikko Ulla Kujansuu loihti näyttelylle kauniin ilmeen. Lopullisia materiaalivalintoja testattiin paikan päällä linnassa oikeissa valoissa. Valon värillä ja materiaaleilla ja niiden tekstuurilla on valtavan suuri vaikutus siihen, minkä värisenä jokin sävy lopulta näyttäytyy näyttelytilassa. Oman jännityksensä tuo vielä materiaalien painaminen.

Näyttelyn visuaalista ilmettä ja fonttikoa testataan näyttelytilassa.

Vitriiniseinien tulostusjäljen tarkastusta.

Vitriinien seinät ovat tulleet painosta, tarvittavat hankinnat on tehty, esineitä pakataan Pietarissa, maastavientilupienkin pitäisi olla vihdoin kunnossa… Omalta osaltani suurin työ on tehty ja kapula heitetty rakentajille ja konservaattoreille, joiden käsissä suunnitelmat muuttuvat todeksi. Jännittää!

Teksti ja kuvat: Päivi Lönnberg