Turun linna ja Tyttökuningas

Turun linnan ilmiöpäivää edeltävällä viikolla katsoimme koulussa elokuvan Tyttökuningas. Se oli minusta vähän outoa, sillä emme aikaisemmin olleet katsoneet koulussa elokuvia. Koulumme liikuntahalliin pystytettiin iso valkokangas ja koko huone pimennettiin pimennysverhoilla. Se ei sinänsä ollut mikään luksus elokuvanautinto, niin kuin leffateatterissa, sillä katsoimme sitä kovista koulun penkeistä. Odotimme kavereiden kanssa elokuvan alkamista juttelemalla ja pian valot sammutettiin ja elokuva alkoi.

Elokuva kertoi Ruotsin tyttökuninkaasta nimeltä Kristiina. Se sijoittui 1600-luvulle. Tuohon aikaan ei ollut useita tyttökuninkaita saati sitten naistenvälisiä rakkaussuhteita. Elokuva pohjautuu Kristiinan henkisiin tuntemuksiin ja ajatuksiin siitä, kuinka hänen tulisi johtaa omaa kansaansa, mennä naimisiin ylhäisen miehen kanssa ja selviytyä omista tunteistaan.

Seuraavalla viikolla 10.2. matkustimme Turun linnaan bussilla. Saavuttuamme linnan pihaan kävelimme sisään lämpimään. Turun linnan seinät aulassa olivat vaaleat ja kiveä. Jätimme takit naulakkoon ja opas toivotti meidät tervetulleiksi Turun linnaan.

Linnassa meillä oli aluksi esittelykierros, jonka teemana oli tyttökuningas Kristiina. Kierroksesta kiinnostavan tekivät elokuvassa käytetyt lavasteet kuten hienot keskiaikaiset mekot ja viitat, korut sekä muut asuste- ja käyttöesineet. Jokaisen huoneen esittelykerran jälkeen jäin matelemaan ottaakseni kauniista puvuista tai esineistä kuvia. Vilkaisin vielä viimeisen kerran elokuvaan vuokrattuja asusteita, koska seuraavalla kerralla tullessani linnaan,  ne olisivat viety pois.

Kristiinalla oli elokuvassa päällään sininen viitta, joka näkyy kuvassa.

Vaaleanpunainen mekko oli Kristiinan palvelustytön päällä. Se on mielestäni kaunein mekoista.

Hienoja asusteita. 

Esittelykierroksen jälkeen luokkamme jaettiin ryhmiin ja meille annettiin nippu papereita, joissa jokaisessa oli kuva ja teksti linnan eri huoneista. Tehtävänanto oli, että meidän piti lappujen perusteella päätellä mikä lappu kuvasi mitäkin huonetta. Kun löytäisimme huoneen, ottaisimme kuvan jostain ryhmämme henkilöstä lappu ja huone kuvassa mukana. Meidän ryhmämme löysi kaikki huoneet paitsi ne, joiden reitit olivat suljettu turvallisuussyiden takia. Ramppasimme ympäri linnaa, eksyimme välillä, mutta löysimme lopulta huoneet. Onneksi linnassa ei voinut eksyä pahasti, koska se tuntui ohjailevan meitä pienillä mutkillansa ja vaihtoehtoreittejä huoneisiin ei ollut paljon. Minusta oli kiva etsiä huoneita ryhmän kanssa ja nauraa erehdyksille, joita olimme huoneita etsiessämme tehneet.

Meillä oli oikeasti hauskaa. Minä rakastin sitä oloa, jonka koin, kun linnassa kulkiessani löysin pieniä mutkia ja kivikatto oli matalalla. Vaikka tämä kuulostaakin hauskalta, en pane pahitteeksi pieniä pääkolhuja, kun aina kolautin otsani kivikattoon. Ehkä joskus aikoja sitten joku linnan asukas löi päänsä siihen, vaikka ihmiset olivatkin silloin hieman lyhyempiä. Tuntuu siltä, kuin itse olisin ollut historiassa.

Kuulimme myös hyvää palautetta ala-asteen oppilailta ja opettajilta. Opettajat kuvailivat päivää seuraavanlaisesti: “Pienet tytöt leikkivät keskiaikaisia prinsessoja ja pojat kertoivat innoissaan historiallisista miekoista ja ritareista. Eskarilaiset tekivät retken jälkeen oma-aloitteisesti kartongista kruunuja.”

Turun linnassa käyntimme oli mukava kulttuuripiristys normaalille koulupäivälle. Toivoisin, että tällaisia retkiä järjestettäisiin useamminkin.

Linnan ikkunapenkeillä on mukava työskennellä.

Teksti ja kuvat:

Sara Vuorisalo ja Enja Kanervavuori

Piikkiön yhtenäiskoulu

Piikkiön yhtenäiskoulun ilmiöpohjaisista oppimispäivistä Turun linnassa on kerrottu aiemmin täällä.