Yksi Martin Lutherin keskeisistä ajatuksista oli, että jokaisen tulisi saada itse tutustua kristillisen opin perusteisiin. Suomen kirjakielen syntyminen tämän ajatuksen toteuttamiseksi onkin merkittävimpiä reformaation vaikutuksia Suomessa. Pitkällä aikavälillä myös kansan opettaminen lukemaan pohjautuu tähän Lutherin ajatukseen.
Mutta tiedätkö milloin Raamattu julkaistiin ensimmäisen
kerran kokonaan suomeksi? Vastaus on vuonna 1642. Tuolloin Ruotsia hallitsi
kuningatar Kristiina, joten ensimmäinen suomenkielinen Raamattu ”Biblia, Se on:
Coco Pyhä Ramattu Suomexi” tunnetaan myös nimellä Kristiinan Raamattu. Kuusikiloisesta
kirjajärkäleestä otettiin Tukholmassa 1200 kappaleen painos, josta 750
kappaletta tuli Suomeen.
Raamatun käännöstyö ja saattaminen painokuntoon oli pitkä prosessi. Mikael Agricola aloitti kääntämisen 1530-luvulla työskennellessään Turun piispan palveluksessa. Työ jatkui Wittenbergissä, jonne Agricola matkusti 1536 opiskelemaan latinaa, kreikkaa ja hepreaa. Uuden Testamentin käännös valmistui vuonna 1548. Agricola käänsi myös Vanhaa Testamenttia luultavasti avustajien kanssa yhdessä, mutta työ jäi kesken. Käännöstyöhön palattiin vuonna 1602, kun kuningas Kaarle IX asetti komitean valmistelemaan Raamatun suomennosta. Vieläkään projekti ei edennyt kovin nopealla aikataululla. Lopullinen käännös perustuu heprean ja kreikankielisiin teksteihin, mutta käännöksessä on seurattu myös Lutherin saksannosta ja uudistettua ruotsinnosta vuodelta 1618 (ns. Kustaa II Adolfin Raamattu). Raamatun käännöksen tyylieroja hiottiin vastaamaan tavoitetta hyvästä ja puhtaasta suomesta. Lopulta vuonna 1642 ensimmäinen suomenkielinen Raamattu tuli painosta. Ruotsinkielinen Raamattu oli käännetty jo 101 vuotta aiemmin, vuonna 1541 (ns. Kustaa Vaasan Raamattu).
Ajan hammas on puraissut ensimmäisen suomenkielisen Raamatun nimiölehteä.
Raamatulla on painoa noin kuusi kiloa. Suuret metallihelat suojaavat kirjan nahkaisia kansia.
Raamatun käännöstyö ja saattaminen painokuntoon oli pitkä prosessi. Mikael Agricola aloitti kääntämisen 1530-luvulla työskennellessään Turun piispan palveluksessa. Työ jatkui Wittenbergissä, jonne Agricola matkusti 1536 opiskelemaan latinaa, kreikkaa ja hepreaa. Uuden Testamentin käännös valmistui vuonna 1548. Agricola käänsi myös Vanhaa Testamenttia luultavasti avustajien kanssa yhdessä, mutta työ jäi kesken. Käännöstyöhön palattiin vuonna 1602, kun kuningas Kaarle IX asetti komitean valmistelemaan Raamatun suomennosta. Vieläkään projekti ei edennyt kovin nopealla aikataululla. Lopullinen käännös perustuu heprean ja kreikankielisiin teksteihin, mutta käännöksessä on seurattu myös Lutherin saksannosta ja uudistettua ruotsinnosta vuodelta 1618 (ns. Kustaa II Adolfin Raamattu). Raamatun käännöksen tyylieroja hiottiin vastaamaan tavoitetta hyvästä ja puhtaasta suomesta. Lopulta vuonna 1642 ensimmäinen suomenkielinen Raamattu tuli painosta. Ruotsinkielinen Raamattu oli käännetty jo 101 vuotta aiemmin, vuonna 1541 (ns. Kustaa Vaasan Raamattu).
Kristiinan Raamatun kirjaintyyppi on saksalainen fraktuura,
joka on suht helposti nykylukijankin luettavissa. Kirjan kuvituksena on saksalaisen Jacob
Moresin puupiirroksia. Piirrokset kuuluvat 1500-luvun lopun ja 1600-luvun alun
suosituimpiin, luterilaisten Raamattujen kuvituksiin.
Kuvassa vasemmalla suomenkielinen Kristiinan Raamattu (1642) ja oikealla ruotsinkielinen Kustaa II Adolfin Raamattu (1618). Kuvanottohetkellä oli mietinnässä miltä aukeamalta Raamatut avataan näyttelyyn ja mitä valittu aukeama kertoisi reformaatioajasta.
Kristiinan Raamattuun
liittyy myös dramatiikkaa. Kuningatar luopui kruunusta vuonna 1654. Kruunusta
luopumisen taustalla oli Kristiinan halu kääntyä katoliseen uskoon ja muuttaa
Roomaan. Ruotsin lisäksi kuningattaren päätös kohahdutti koko Eurooppaa.
Protestanttisen Ruotsin kuningattaren kääntyminen oli suuri voitto katoliselle
kirkolle ja paaville. Joidenkin kuningatar Kristiinan aikana painettujen
Raamattujen alussa oli hallitsijattaren kuparipiirroskuva. Hänen luovuttuaan
kruunusta ja käännyttyä katoliseen uskoon kuvia revittiin irti monista
Raamatuista. Turun museokeskuksen kokoelmiin kuuluvassa Raamatussa Kristiinan
kuvaa ei ole, mutta siinä ei myöskään näy merkkejä revitystä sivusta.
Päivi Lönnberg
Näyttelykuraattori
Kuvat Mikko Kyynäräinen ja Päivi Lönnberg
Lisää luettavaa:
http://www.helsinki.fi/vvks/katsaus_vanhaan_kirjallisuuteen/3_1640-1700/index.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti