Alttariristin salaisuudet

Tänään on vuorossa reformaatioviikon kolmas esinevalinta Valtapeliä-näyttelystä.

Kun ajatellaan, miten reformaatio vaikutti tavallisten ihmisten arkeen ja uskonelämään, tulee mieleeni keskeisenä muutoksena suhtautuminen pyhimyksiin ja pyhäinjäännöksiin eli reliikkeihin. Katolisessa kirkossa pyhimyksillä on tärkeä rooli rukousten ja pyyntöjen välittäjinä. Reformoidussa opissa pyhäinjäännösten ja pyhimysten merkitys riisuttiin ja niihin liittyvät tavat leimattiin jopa pyhimysten palvonnaksi. Kirkoista määrättiin poistettaviksi pyhimysveistokset, alttarit ja pyhäinjäännökset. Muutos tapahtui kuitenkin hitaasti, ja tiedetään että vielä 1600-luvun alussa käytössä oli myös sivualttareita vastoin reformaation ajatusta yhdestä alttarista.

Tämän päivän esinevalinta liittyy katolisen ajan alttareihin ja pyhäinjäännöksiin. Lempäälän alttariristi on yksi lempiesineistäni Valtapeliä-näyttelyssä. Risti kertoo reformaatioajasta monella tavalla ja sen näyttävä ulkomuoto kätkee alleen myös yllätyksiä. Risti kuuluu Suomen kansallismuseon kokoelmiin eli kyseessä on näyttelylaina. Se on nyt ensimmäistä kertaa yleisön nähtävillä. Tutkitaanpa tarkemmin.

Risti on kaikille tuttu kristinuskon tunnus, joka symboloi Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemusta. Tätä ennen 1400-luvun puoliväliä valmistettua ristiä on käytetty sekä alttarilla että kulkueissa. Ristiosa on upotettu jalustaan, josta se voitiin irrottaa ja kiinnittää kulkuetta varten salkoon.

Alttariristin kimalteleva ulkomuoto kätkee alleen salaisuuden. Risti on nimittäin kullatuilla kuparilevyillä päällystettyä puuta. Ehkäpä tässä on syy sille, miksi risti on aikanaan säästynyt Kustaa Vaasan määräämiltä kirkollisten arvoesineiden takavarikoilta? Risti on koristeltu Kristus-hahmolla ja sakaroiden päihin upotetuilla vuorikristalleilla. Kristallien lähempi tarkastelu paljastaa, että ylimmän kristallin tausta on maalattu vihreäksi ja siihen on kirjoitettu punaisella ”pax vobis’” eli tervehdys ”rauha kanssanne”. Alimman vuorikristallin alla on pala punaista kangasta, joka saa kristallin hehkumaan punertavana. Vaakapuiden päissä olevien vuorikristallien alla on hohtavaa hopeafoliota. Risti on hyvin kaunis ja katse jää viipyilemään sen yksityiskohtiin.

Lisää yllätyksiä paljastuu ristin takapuolelta. Keskellä erottuu luukku, jonka alta löytyy viisi pientä lokeroa. Nykyään lokerot ammottavat tyhjinä, mutta aikanaan ne ovat säilyttäneet reliikkejä eli pyhäinjäännöksiä. Reliikki tarkoittaa katolisessa kirkossa pyhimyksen ruumista, sen osaa tai esinettä, joka on ollut kosketuksessa pyhään henkilöön. Ennen reformaation alkua Suomessa on säilytetty satoja reliikkejä katolisten kirkkorakennusten alttareilla. Minnehän tämän alttariristin reliikit ovat aikojen saatossa joutuneet? Ja keihin pyhimyksiin ne ovatkaan liittyneet? Reliikkejä on Suomessa myös säilynyt merkittävä määrä Turun tuomiokirkossa, ja Ahvenanmaaltakin tunnetaan yksi ristin sisälle kätketty reliikki. Reliikkejä on siis haluttu suojella ja säilyttää vielä luterilaisenakin aikana. Valtapeliä-näyttelyssä Lempäälän alttariristin parina samassa vitriinissä on Pyhän Benedictan reliikki Turun tuomiokirkosta.

Pyhimykset näkyvät kulttuurissamme ja ympäristössämme edelleen monin tavoin. Pyhimysaiheesta on luvassa esinevalinta myös huomenna.

Päivi Lönnberg

Näyttelykuraattori

Kuvat

Mikko Kyynäräinen ja Päivi Lönnberg / TMK

Lähteenä on käytetty julkaisua Kirkkojen ja kartanoiden kätköistä (Visa Immonen, 2015).