Punainen kasukka Turun linnan kirkosta

Tiesitkö, että Turun linnassa on vuosisatojen aikana ollut 2 kirkkoa, ainakin 4 kappelia ja synagoga? Osa näistä tiloista on edelleen olemassa, ja niissä järjestetään kirkollisia tilaisuuksia, erityisesti vihkimisiä. Turun linnan seurakunta sai alkunsa keskiajalla. Linnan kirkko kokosi yhteen linnan väen lisäksi Iso-Heikkilän ja Vähä-Heikkilän sekä Ruissalon ja Pikisaaren asukkaat. Tässä vaiheessa kirkkona toimi 1480-luvulla rakennettu Sturen kirkko (edelleen olemassa), jota edelsivät paikalla sijainneet vanhemmat kappelit. Sturen kirkon seinät ovat nähneet muutoksen katoliselta ajalta luterilaiseen, sillä uusi, suurempi linnan kirkko (edelleen olemassa) rakennettiin vuonna 1706 herttua Juhanan vanhaan pitosaliin. Kirkon sakaristo sijaitsi herttuan vanhassa makuukamarissa.

Halusin tuoda Valtapeliä-näyttelyssä esille Turun linnan historiaa hieman myös kirkollisen toiminnan näkökulmasta. Olemassa olevat kirkot ja kappelit näkee linnan kierroksen varrella, mutta Turun linnan kirkoissa käytettyjä esineitä yleisö on saanut nähdä harvemmin. Valtapeliä-näyttelyyn on valittu esille 1600–1700-luvuille ajoittuvista esineistä kalkki ja pateeni, öylättirasia, kalkkiliina, Raamattu ja kasukka. Linnan kirkon kasukoita on säilynyt kolme, kaksi mustaa ja yksi punainen, joka komeilee tämän päiväisenä esinevalintana.

Aateliston ja säätyläisten tekemillä lahjoituksilla on ollut suuri merkitys kirkollisten tekstiilien ja arvoesineiden saamisessa kirkkoihin. Lahjoitus saattoi olla esimerkiksi muodista mennyt puku, josta voitiin valmistaa liturgisia vaatteita. Tällainen on kenties tarina myös linnan kirkon punaisen kasukan takana. Silkkidamastikangas on todennäköisesti peräisin 1600-luvun lopulta, mutta kasukka on valmistettu vasta 1700-luvun puolivälin jälkeen.

Kasukan etupuoli on valmistettu yhdeksästä ja takapuoli kahdesta osasta. Kasviaiheisessa kankaassa erottuu jäänteitä kultaisesta metallilankakirjonnasta. Etupuolella on vihreät silkkinauhat ja kultakaluunanauhoista valmistettu ruusuke. Kasukan takapuolella on samanlaisista koristenauhoista ommeltu risti. Vuori on siniseksi värjättyä pellavaa.

Pappi sonnustautui kasukkaan ehtoollisjumalanpalveluksia varten. Reformaatio vaikutti ehtoolliskäytäntöihin siten, että ehtoollisviiniä saivat nyt myös seurakuntalaiset, aiemmin kansalle jaettiin vain ehtoollisleipä. Kuori avattiin yhteiseksi ehtoollistilaksi ja ehtoollinen pidettiin kansankielellä latinan sijaan. Myös ehtoollisen merkitys muuttui muistoaterian suuntaan.

Keskiajalla ja 1600-luvulla kirkkotekstiilit olivat värikkäitä ja taidokkaasti valmistettuja. Kirkkotekstiilien tyyli alkoi yksinkertaistua 1700–1800-luvuilla. Suosituiksi tulivat mustat ja punaiset sametista valmistetut kasukat, joissa oli hopea- ja kultalankakoristelua, vähimmillään vain selkäpuolen risti. Tällainen yksinkertaisempi kasukka, toinen linnankirkon mustista kasukoista, on tulossa näytteille linnaan ensi vuoden puolella.

Tekstiilikonservaattorin kanssa tarkastamassa Turun linnan kirkon kasukoiden kuntoa kesäkuussa 2016. Kasukoiden konservointi näytteilleasettamista varten on vaatinut kymmeniä tunteja.

Kirkkotekstiilien uusi nousukausi alkoi 1900-luvun alussa. Suomalaisten kirkkojen tekstiilit ovat huolella suunniteltuja ja taitavasti valmistettuja. Turun linnan restauroinnin valmistumisen yhteydessä 1961 linnan kirkkoon tilattiin uudet tekstiilit tekstiilitaiteilija Dora Jungilta.

Päivi Lönnberg
Näyttelykuraattori

Kuvat
Mikko Kyynäräinen / TMK

Lisää luettavaa esim.