Aikuisten salonki -luentosarja: Eläimet heraldiikassa

Viime lauantaina Turun museokeskuksen intendentti Petteri Järvi luennoi Bryggman salissa teemalla Eläimet heraldiikassa. Luento aloitti syksyn 2016 Aikuisten salonki -luentosarjan, jossa kuullaan kiinnostavia luentoja linnan näyttelyihin liittyen. Nyt kuultu luento sekä 15.10. järjestettävä biologi Pekka Käärin luento Aristoteles ja teräväpiirtotelkkari liittyvät linnan Outo luonto - ihmisen ja eläimen yhteinen polku -näyttelyyn, joka on nähtävillä linnassa 30.10.2016 asti. Näyttely johdattaa luontopolun tavoin ihmisen ja eläimen suhteeseen läpi historian keskiajalta nykypäivään. Näyttelyssä käyvät vuoropuhelua nykytaide ja tutkimustieto eri aloilta.

Heraldiikka on lyhyesti sanottuna tieteenala, joka tutkii vaakunoiden käyttöä ja siihen liittyviä asioita. Se on kuitenkin samalla myös taiteenala, joka keskittyy käyttötunnusten suunnitteluun. Yhtenäiseksi, säädellyksi järjestelmäksi heraldiikka muodostui 1100-luvulla, vaikka kuvallisia tunnuksia oli ollut käytössä mm. muinaisten roomalaisten aikaan.

Turussa vuonna 1556 lyödyssä markassa näkyy Ruotsin valtakunnanvaakuna. Vaakunassa on myös Folkunga-suvun leijona. Fredric von Rettig lahjoitti markan Turun museolle 1881 heti museon perustamisen jälkeen. Kuva TMK.

Vaakunoiden yhtenäisen heraldisen järjestelmän luonti liittyy ritareiden tunnistamiseen taistelussa. Keskiaikainen taistelu yleensä päättyi, jos joukkojen johtaja menehtyi. Mistä sitten tunnistaa, onko johtaja vielä hengissä? Taistelun aikana ei ollut kovin terveellistä riisua kypäräänsä, vaan täytyi olla parempi tapa tunnistaa haarniskoitu taistelija. Tämä tarve tunnistaa haarniskoitu ritari oli yksi heraldiikan syntyyn vaikuttaneista tekijöistä. Nouseva ritari-luokka omaksui ensimmäisenä ja hyvin nopeasti vaakunatunnukset käyttöönsä. Taistelujen lisäksi ritarit piti tunnistaa myös turnajaisissa, joista tuli suosittu ajanviete keskiajalla.

Turun linnan turnajaisissa kesällä 2016 taisteiltiin joustingissa.

Turnajaisten myötä tuli keskiaikaiseen yhteiskuntaan uusi suppea ammattiryhmä, nimittäin airueet eli heraldit. Airueiden tehtävänä oli tunnistaa eri vaakunat ja vastata myös uusien vaakunoiden tekemisestä. Juuri airueet loivat nykysinkin käytössä olevat heraldiset säännöt ja esittämistavat.

Vaakunan pitää olla kaukaakin selvästi erotettavissa. Vaakunan pitää lisäksi olla niin erilainen, että se ei sekoitu mihinkään jo käytössä olevaan vaakunaan. Erilaiset keskiaikaiset käyttöesineet kuten kirves, hevoskenkä, avain ja jopa tyyny olivat suosittuja vaakunatunnuksina.

Intendentti Petteri Järven vaakuna on hänen itsensä suunnittelema.

Eläimet ovat hyvin yleisiä ja perinteisiä vaakunoiden tunnuksia.  Vaakunoissa käytettyjen eläinten ei tarvitse olla todellisia tai esiintyä luonnossa. Vaakunoissa esitettävät eläimet esitetään aina petoeläiminä, riippumatta siitä, millainen eläin on kyseessä. Vaakunoiden eläimillä on vakiintuneet asennot, joihin ne aina piirretään. Lisäksi vaakunoiden eläimet ovat aina miespuoleisia ja katsovat aina oikeaan kantajastaan katsottuna.

Yleisimpiä vaakunoissa käytettyjä eläimiä ovat leijona ja kotka. Leijonaan liitetään useita positiivisia merkityksiä, kuten rohkeus, urheus ja voima. Leijona on perinteisesti ollut kuninkaiden ja maallisten hallitsijoiden tunnus. Myös erilaisia taruolentoja on käytetty vaakunoissa kuten griippi (aarnikotka, joka on puoliksi kotka ja puoliksi leijona) ja lohikäärme. Keskiajan ihmisille lohikäärme on voinut olla aivan yhtä todellinen eläin kuin leijonakin – sitä ei ole itse nähty mutta on kuultu erilaisia tarinoita.

Myös kaupungit ovat ottaneet melko varhain vaakunoita käyttöönsä. Suomen vanhimman kaupunkivaakunan eli Turun vaakunan varhaisin esikuva ajoittuu jo 1300-luvun alkuun.

Turun kaupungin vaakunan esikuva tunnetaan jo 1300-luvulta. Kuvassa näkyvän Turun kaupunkilipun on suunnitellut Tom C. Bergroth. Kuva TMK.

Suomalaisessa kunnallisessa heraldiikassa on käytetty paljon eläimiä ja mm. kalat ovat hyvin yleisiä.

Siikaisten vaakunassa on sinisessä kentässä palkeittain asetettu, hyppäävä, hopeinen, punavaruksinen siika. Vaakunan on suunnitellut Pentti Vakkamaa. Kuva Wikipedia.

Suomen valtiovaakunan leijona liittyy Juhana Herttuaan, joka kuninkaaksi tultuaan 1568 tunnettiin nimellä Juhana III. Hän otti itselleen tyhjän arvonimen Suomen suuriruhtinas. Samalla hän antoi suunnitella uuden vaakunan suuriruhtinaskunnalleen. Pääaihe vaakunaan eli leijona lienee johdettu Folkungan leijonasta, leijona tosin oli muutenkin yksi suosituimmista heraldisista tunnuksista.  Ei ole tarkkaa tietoa koska leijonavaakuna suunniteltiin, mutta 1580-luvun alussa se esiintyy jo Kustaa Vaasan hautamonumentissa. Leijonaa täydennettiin Karjalan maakuntavaakunasta otetulla haarniskoidulla käsivarrella ja sapelilla, ja kenttään siroteltiin yhdeksän ruusua koristukseksi. Symboliikka oli selvä: Venäjää symbolisoiva sapeli on uljaan leijonan poljettavana.

Suomen valtion leijonavaakuna nykyisessä asussaan. Kuva Wikipedia.

Teksti: Kaisa Kutilainen

**
Aikuisten salonki -luentosarja Turun linnassa

la 15.10. klo 14 Aristoteles ja teräväpiirtotelkkari
Biologi, filosofian tohtori, Pekka Käär valaisee luennossaan eurooppalaisen luontotiedon ja luontosuhteen kehitystä antiikin ajattelijoista nykypäivän luontodokumentteihin.

la 19.11. klo 14 Yli 100 vuotta Turun linnan arkeologiaa - ja uusi vaihe on juuri käynnistymässä
arkeologi Kari Uotila vie kuulijat Turun linnan arkeologisten kaivausten vaiheisiin. Arkeologit ovat tutkineet Turun linnan rakenteita ja maakerroksia useaan otteeseen yli sadan vuoden aikana. Menetelmät ovat kehittyneet ja linnan historiasta on mahdollista saada selville yhä uutta tietoa.

la 26.11. klo 14 Erik Bryggman ja Turun linnan restaurointi
Rakennustutkija Kaarin Kurri valottaa vuonna 1961 valmistuneen Turun päälinnan restauroinnin periaatteita ja toteutusta sekä kuinka modernistinen restaurointilinjaus vaikutti ja näkyy yhä Turussa. Vuosi 2016 on Bryggman-teemavuosi, sillä arkkitehdin syntymästä tulee 125 vuotta.

Luentomaksu on 3 €.

Luennot liittyvät Outo luonto - ihmisen ja eläimen yhteinen polku sekä Raunioista rakennettu - Erik ja Carin Bryggmanin Turun linna -näyttelyihin. Näyttelyihin pääsee tutustumaan linnan sisäänpäsymaksulla 9 € /5 € opiskelijat, eläkeläiset, työttömät, varusmiehet.

lisätiedot ja ilmoittautumiset:
www.turku.fi/turunlinna

Elokuvapuvustaja seuraa tutkimustiedon punaista lankaa

Joulukuussa elokuvateattereihin tulevan Mika Kaurismäen Tyttökuningas-elokuvan puvustaja Marjatta Nissinen luennoi viime viikonloppuna Turun linnassa elokuvapuvustuksesta. Luento oli osa Turun linnan Pajan aikuisille suunniteltua Aikuisten salonki -luentosarjaa. Tänä syksynä on pureuduttu erityisesti kuningatar Kristiinan aikakauteen, 1600-lukuun. Marjatta Nissisen luento keräsi paikalle runsaan joukon kuulijoita.

Elokuvaa katsoessa ja tarinan maailmaan uppotuessa ja eläytyessä ei tule ajatelleeksi, miten valtava työ elokuvapuvustuksessa oikein on. Erityisesti historiallisten elokuvien, kuten Tyttökuningas-elokuvan puvustuksen taustalla on suunnittelijan lisäksi valtava joukko erilaisia käsityöläisiä ja alan huippuosaajia kengäntekijöistä pitsinnyplääjään. Kaikkea tekemistä edeltää kuitenkin suunnittelijan tekemä perinpohjainen tutkimustyö aikakauden asuista ja asusteista. 

Kaksi esimerkkiä Marjatta Nissisen suunnittelemista puvuista Tyttökuningas-elokuvaan.

Nissinen kertoi luennolla, miten suunnittelun pohjalla ovat paitsi ohjaajan näkemykset lopputuloksesta, myös tietty aikakausi, johon elokuvan tapahtumat sijoittuvat. Tyttökuningas-elokuvassa eletään vuosia 1632–1654. Nissisen täytyi ottaa suuunnittelutyössään huomioon esimerkiksi aikakauden kansainvälisen politiikan, 30-vuotisen sodan, Ruotsin sisäpolitiikan ja tapakulttuurin vaikutukset. Näiden lisäksi puvustuksen taustalla vaikuttivat Kristiinan henkilöhistoriaan liittyvät tapahtumat ja henkilöt. Näitä kaikkia tutkimalla hän pääsi viimein itse puvustukseen liittyviin valintoihin ja päätöksiin, kuten mitä materiaaleja asuissa voisi käyttää, miten asut tulisi kaavoittaa, miten ompelijoiden tulisi työskennellä, millaisia alusvaatteita tulisi valmistaa, millaisia turkiksia, saappaita, hattuja, huntuja, kypäriä, hevosten satuloita ja loimia sekä sotilaallisia varusteita tulisi valmistaa. Lisäksi Nissisen tuli suunnitteluvaiheessa huomioida, miten eri raaka-aineiden heijastumat ja pinnan struktuuri, puvun muoto, vaaleiden ja tummien osien vaihtelu sekä yksityiskohdat näkyivät eri kohtauksissa. Asujen tuli sopia näyttelijän ylle kuin hansikas ja lisäksi asun tuli sopia kohtaukseen ja kohtauksen lavasteisiin ja valaistukseen sekä kuvakulmiin täydellisesti. Tutkimustyössä maalauksia luotettavimmiksi 1600-luvun kuvalähteiksi osoittautuivat kuivaneulalla tehdyt gravyyri-piirustukset, jotka tehtiin usein nopeasti luonnostellen itse tapahtumassa ja painettiin tapahtuman jälkeen. Maalausten ja itse tapahtumien välillä taas saattoi olla liian pitkä aika ja maalauksissa taiteilija saattoi ottaa hyvinkin suuria vapauksia.

Tyttökuningas-elokuvan puvustus vaati lukemattomia työtunteja; yhteen naisen asuun saattoi esimerkiksi mennä peräti 20 metriä kangasta ja aikakauden tapaan myös elokuvan asujen koristeelliset yksityiskohdat tehtiin käsin ompelemalla. Elokuvaan valmistettujen asujen määrä oli valtava, sillä yksin Kuningatar Kristiinan roolia varten valmistetiin 32 asua. Tärkeänä apuna puvustuksen valmistamisessa olivat esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulun Mynämäen yksikön vaatetusmuotoilun suuntautumisvaihtoehdon opiskelijat.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan pian elokuvateattereihin saapuvaa elokuvaa, jossa voi ihailla puvustuksen lisäksi upeaa näyttelijäntyötä sekä taustalla komeilevaa Turun linnaa. Ja muistattehan, että elokuvan pukuja on mahdollista nähdä vielä 10.1.2016 asti jatkuvassa Tyttökuningas-näyttelyssä Turun linnassa!

Teksti: Maria Huokkola 

Kuvat: Maria Huokkola ja Martti Puhakka