Punainen kasukka Turun linnan kirkosta

Tiesitkö, että Turun linnassa on vuosisatojen aikana ollut 2 kirkkoa, ainakin 4 kappelia ja synagoga? Osa näistä tiloista on edelleen olemassa, ja niissä järjestetään kirkollisia tilaisuuksia, erityisesti vihkimisiä. Turun linnan seurakunta sai alkunsa keskiajalla. Linnan kirkko kokosi yhteen linnan väen lisäksi Iso-Heikkilän ja Vähä-Heikkilän sekä Ruissalon ja Pikisaaren asukkaat. Tässä vaiheessa kirkkona toimi 1480-luvulla rakennettu Sturen kirkko (edelleen olemassa), jota edelsivät paikalla sijainneet vanhemmat kappelit. Sturen kirkon seinät ovat nähneet muutoksen katoliselta ajalta luterilaiseen, sillä uusi, suurempi linnan kirkko (edelleen olemassa) rakennettiin vuonna 1706 herttua Juhanan vanhaan pitosaliin. Kirkon sakaristo sijaitsi herttuan vanhassa makuukamarissa.

Halusin tuoda Valtapeliä-näyttelyssä esille Turun linnan historiaa hieman myös kirkollisen toiminnan näkökulmasta. Olemassa olevat kirkot ja kappelit näkee linnan kierroksen varrella, mutta Turun linnan kirkoissa käytettyjä esineitä yleisö on saanut nähdä harvemmin. Valtapeliä-näyttelyyn on valittu esille 1600–1700-luvuille ajoittuvista esineistä kalkki ja pateeni, öylättirasia, kalkkiliina, Raamattu ja kasukka. Linnan kirkon kasukoita on säilynyt kolme, kaksi mustaa ja yksi punainen, joka komeilee tämän päiväisenä esinevalintana.

Aateliston ja säätyläisten tekemillä lahjoituksilla on ollut suuri merkitys kirkollisten tekstiilien ja arvoesineiden saamisessa kirkkoihin. Lahjoitus saattoi olla esimerkiksi muodista mennyt puku, josta voitiin valmistaa liturgisia vaatteita. Tällainen on kenties tarina myös linnan kirkon punaisen kasukan takana. Silkkidamastikangas on todennäköisesti peräisin 1600-luvun lopulta, mutta kasukka on valmistettu vasta 1700-luvun puolivälin jälkeen.

Kasukan etupuoli on valmistettu yhdeksästä ja takapuoli kahdesta osasta. Kasviaiheisessa kankaassa erottuu jäänteitä kultaisesta metallilankakirjonnasta. Etupuolella on vihreät silkkinauhat ja kultakaluunanauhoista valmistettu ruusuke. Kasukan takapuolella on samanlaisista koristenauhoista ommeltu risti. Vuori on siniseksi värjättyä pellavaa.

Pappi sonnustautui kasukkaan ehtoollisjumalanpalveluksia varten. Reformaatio vaikutti ehtoolliskäytäntöihin siten, että ehtoollisviiniä saivat nyt myös seurakuntalaiset, aiemmin kansalle jaettiin vain ehtoollisleipä. Kuori avattiin yhteiseksi ehtoollistilaksi ja ehtoollinen pidettiin kansankielellä latinan sijaan. Myös ehtoollisen merkitys muuttui muistoaterian suuntaan.

Keskiajalla ja 1600-luvulla kirkkotekstiilit olivat värikkäitä ja taidokkaasti valmistettuja. Kirkkotekstiilien tyyli alkoi yksinkertaistua 1700–1800-luvuilla. Suosituiksi tulivat mustat ja punaiset sametista valmistetut kasukat, joissa oli hopea- ja kultalankakoristelua, vähimmillään vain selkäpuolen risti. Tällainen yksinkertaisempi kasukka, toinen linnankirkon mustista kasukoista, on tulossa näytteille linnaan ensi vuoden puolella.

Tekstiilikonservaattorin kanssa tarkastamassa Turun linnan kirkon kasukoiden kuntoa kesäkuussa 2016. Kasukoiden konservointi näytteilleasettamista varten on vaatinut kymmeniä tunteja.

Kirkkotekstiilien uusi nousukausi alkoi 1900-luvun alussa. Suomalaisten kirkkojen tekstiilit ovat huolella suunniteltuja ja taitavasti valmistettuja. Turun linnan restauroinnin valmistumisen yhteydessä 1961 linnan kirkkoon tilattiin uudet tekstiilit tekstiilitaiteilija Dora Jungilta.

Päivi Lönnberg
Näyttelykuraattori

Kuvat
Mikko Kyynäräinen / TMK

Lisää luettavaa esim.

Äänessä linnan kesäoppaat

Tänäkin vuonna Turun linna työllistää kiireisellä kesäkaudella taitavia ja hurmaavia kesäoppaita. Moni heistä opiskelee yliopistossa museoalaan liittyviä tieteitä. Osalle linna on tuttu työpaikka aikaisemmiltakin vuosilta, osalle tämä kesä on ensimmäinen. Kierrosten vetämisen lisäksi kesäoppaat ovat mukana monissa linnan järjestämissä tapahtumissa, kuten Turun linnan Keskiaikapäivässä ja Turun linnan Turnajaisissa.

Linnan oppaita kesällä 2017. Ylärivissä: Ida Degerlund, Antti Solin, Mikko Myllyntausta, Terhi Katajamäki, Jenny Åkerberg ja Jaakko Mäkinen. Alarivissä: Cecilia Gustafsson, Liisa Lalu, Annika Lindén ja Senja Evesti.

Mutta minkälaista on olla Turun linnassa oppaana? Tässä blogikirjoituksessa tutustumme muutamiin linnan oppaisiin hieman paremmin.

Annika Lindén haki aikoinaan Turun linnaan kesähaun kautta. Eräs hänen tuttunsa, joka oli jo aiemmin töissä linnalla, vinkkasi että hän sopisi tämänlaiseen työhön.

-       - Tämä on jo minun seitsemäs vuoteni Turun linnalla. Ensimmäisenä vuotena kun olin täällä, vietettiin juuri Turun kulttuuripääkaupunkivuotta. Se oli hyvinkin kiireinen vuosi, todellinen tulikaste.

Eri vuosia oppaana on Annikan mukaan vaikea vertailla keskenään, koska jo jokainen kierros on erilainen.

-     - Joka vuosi tulee uusia näyttelyitä, ja aina tulee lisää opittavaa. On aina uusia juttuja, joita pääsee kertomaan ja itsekin tutustumaan uusiin asioihin. Tätä pidän oppaan työssä todella mielenkiintoisena asiana. Myös jokaisella kierroksella on uusia, täysin erilaisia ihmisiä.

Antti Solin on ollut oppaana viimeksi 2015, ja nyt hän on toista vuotta Turun linnassa.

-       - Viime vuosi jäi väliin, kun loikkasin vuodeksi Roomaan opiskelemaan. Ikävöin vanhoja muureja ja raunioita, ja niin päätin palata tänne Turun linnalle. Olin kokeillut museoalan työtä aikaisemminkin ja koen opastamisen omaksi jutukseni. Turun linnan tiesin totta kai suosituksi ja ahkerasti vierailluksi museoksi, joten ajattelin myös että se olisi komeannäköinen etappi omalla oppaan urallani.

Kesän odotusten suhteen Antti on hyvin innoissaan.

-       - Toivon, että saan pitää monenlaisia opastuksia monenlaisille ryhmille eri kielillä, pikkuritarikierrokset ovat kaikkein antoisimpia. Ne ovat aina sellaista vuoristorataa. Lasten kanssa on aina yllätys mitä tapahtuu.

Taidehistoriaa ja museologiaa opiskeleva Cecilia Gustafsson toimii nyt linnan kesäoppaana neljättä kertaa. 

-         - Avoimen haun kautta hain oppaaksi ja olen nyt neljättä kesää täällä. Odotan, että tämäkin kesä olisi yhtä hyvä kuin edelliset kesät. Siksi minä aina palaan tänne Turun linnaan takaisin. Työ tarjoaa paljon mukavia kokemuksia. Omia highlightejani ovat asiakkaat ja mukavat työkaverit.

Opastettuja kierroksia Turun linnassa järjestetään pääosin suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi. Haastateltavana on mukana myös venäjänkielinen opas Selena Frosti, joka aloitti linnassa viime helmikuussa.

- Valmistuin matkaoppaaksi viime syksynä. Halusin tutustua Turun linnaan, joten tulin tänne ensin valvojaksi ja pääsin siitä oppaaksi. Tähän mennessä minulla on ollut työstäni erittäin hyviä kokemuksia. Linna on hieno työpaikka, tämä on upea ympäristö ja asiakkaat ja henkilökunta ovat erittäin mukavia. Voin sanoa pelkästään hyvää! Toivon, että saisimme kesälle mahdollisimman paljon kävijöitä.

Loppukevennykseksi kysyin kaikilta haastatelluilta oppailta, mikä olisi heidän keskiaikainen ammattinsa, jos he itse saisivat valita. Vastaukset olivat mukavan vaihtelevia ja yllättäviä.

Annika: Kirjuri. Se oli niitä harvoja henkilöitä, joilla oli luku- ja kirjoitustaitoa. Olen sen verran kirjaihmisiä itsekin, että näkisin akateemisemman uran itselläni keskiajallakin.

Antti: Drabantti. Se tarkoittaa kuninkaan henkivartijasotilasta. Täällä Turun linnassa voisin olla vaikkapa Juhana-herttuan henkivartijasotilas. Se olisi ihan hieno keskiaikainen tai 1500-luvun renessanssi-ammatti. Drabanttia ei pidä sekoittaa Trabantiin, ne ovat itäsaksalaisia autoja!

Cecilia: Tämä on aikamoinen klisee, mutta minä voisin haluta jonkun herttuan kanssa naimisiin. Tulisin jostain hienosta perheestä, asustelisin linnoissa ja matkustelisin ympäri Eurooppaa. Elämä olisi sellaista talouden ylläpitoa ja muiden kritisointia (nauraa).

Selena: Olisin sotilas. Oikein miekalla varustettu ratsusotilas.

Teksti ja kuvat:
Eero Heikkilä, harjoittelija HUMAK

1600-luvun sotaväkeä linnalla

Sunnuntaina 13.12.2015 voi Turun linnalla tavata 1600-luvun sotilaita. Kello 11 heidän upseerinsa pitää äksiisiharjoitukset uusille rekryyteille. 1600-luvun alkupuoliskolla Ruotsin kuningaskunta, johon koko Suomikin kuului, oli osallisena nk. 30-vuotisessa sodassa. Suurin osa Suomesta sotaan lähteneistä miehistä ei suinkaan ollut Euroopassa pahamaineisen kuuluisia kevyen ratsuväen "hakkapeliittoja" vaan jalkaväen musketöörejä ja pikenöörejä. Toisin kuin ratsuväen vapaaehtoiset sotaanlähtijät, jalkaväen miehet kutsuttiin palvelukseen väenotoilla, joissa joka kymmenes mies määrättiin palvelukseen ja loput yhdeksän saivat maksaa hänen varusteensa. Paitsi että nämä miehet sotivat kaukomailla kuningaskunnan sodissa, he myös miehittivät kotimaamme linnoja.

Tule linnalle näkemään suurvalta-ajan äksiisiä, tapaamaan tuon aikakauden sotaväkeä ja kokemaan aikakaudesta kertovan ja juuri ensi-iltansa saaneen Mika Kaurismäen ohjaaman elokuvan pohjalta tehty näyttely Tyttökuningas, joka kertoo Kuningatar Kristiinasta, aikansa erikoislaatuisesta monarkista.

Sotaväkeä linnalla esittää historianelävöitysryhmä GARS. Lue lisää:

http://gars.harmaasudet.fi/

Jani Hyväri

Elokuvapuvustaja seuraa tutkimustiedon punaista lankaa

Joulukuussa elokuvateattereihin tulevan Mika Kaurismäen Tyttökuningas-elokuvan puvustaja Marjatta Nissinen luennoi viime viikonloppuna Turun linnassa elokuvapuvustuksesta. Luento oli osa Turun linnan Pajan aikuisille suunniteltua Aikuisten salonki -luentosarjaa. Tänä syksynä on pureuduttu erityisesti kuningatar Kristiinan aikakauteen, 1600-lukuun. Marjatta Nissisen luento keräsi paikalle runsaan joukon kuulijoita.

Elokuvaa katsoessa ja tarinan maailmaan uppotuessa ja eläytyessä ei tule ajatelleeksi, miten valtava työ elokuvapuvustuksessa oikein on. Erityisesti historiallisten elokuvien, kuten Tyttökuningas-elokuvan puvustuksen taustalla on suunnittelijan lisäksi valtava joukko erilaisia käsityöläisiä ja alan huippuosaajia kengäntekijöistä pitsinnyplääjään. Kaikkea tekemistä edeltää kuitenkin suunnittelijan tekemä perinpohjainen tutkimustyö aikakauden asuista ja asusteista. 

Kaksi esimerkkiä Marjatta Nissisen suunnittelemista puvuista Tyttökuningas-elokuvaan.

Nissinen kertoi luennolla, miten suunnittelun pohjalla ovat paitsi ohjaajan näkemykset lopputuloksesta, myös tietty aikakausi, johon elokuvan tapahtumat sijoittuvat. Tyttökuningas-elokuvassa eletään vuosia 1632–1654. Nissisen täytyi ottaa suuunnittelutyössään huomioon esimerkiksi aikakauden kansainvälisen politiikan, 30-vuotisen sodan, Ruotsin sisäpolitiikan ja tapakulttuurin vaikutukset. Näiden lisäksi puvustuksen taustalla vaikuttivat Kristiinan henkilöhistoriaan liittyvät tapahtumat ja henkilöt. Näitä kaikkia tutkimalla hän pääsi viimein itse puvustukseen liittyviin valintoihin ja päätöksiin, kuten mitä materiaaleja asuissa voisi käyttää, miten asut tulisi kaavoittaa, miten ompelijoiden tulisi työskennellä, millaisia alusvaatteita tulisi valmistaa, millaisia turkiksia, saappaita, hattuja, huntuja, kypäriä, hevosten satuloita ja loimia sekä sotilaallisia varusteita tulisi valmistaa. Lisäksi Nissisen tuli suunnitteluvaiheessa huomioida, miten eri raaka-aineiden heijastumat ja pinnan struktuuri, puvun muoto, vaaleiden ja tummien osien vaihtelu sekä yksityiskohdat näkyivät eri kohtauksissa. Asujen tuli sopia näyttelijän ylle kuin hansikas ja lisäksi asun tuli sopia kohtaukseen ja kohtauksen lavasteisiin ja valaistukseen sekä kuvakulmiin täydellisesti. Tutkimustyössä maalauksia luotettavimmiksi 1600-luvun kuvalähteiksi osoittautuivat kuivaneulalla tehdyt gravyyri-piirustukset, jotka tehtiin usein nopeasti luonnostellen itse tapahtumassa ja painettiin tapahtuman jälkeen. Maalausten ja itse tapahtumien välillä taas saattoi olla liian pitkä aika ja maalauksissa taiteilija saattoi ottaa hyvinkin suuria vapauksia.

Tyttökuningas-elokuvan puvustus vaati lukemattomia työtunteja; yhteen naisen asuun saattoi esimerkiksi mennä peräti 20 metriä kangasta ja aikakauden tapaan myös elokuvan asujen koristeelliset yksityiskohdat tehtiin käsin ompelemalla. Elokuvaan valmistettujen asujen määrä oli valtava, sillä yksin Kuningatar Kristiinan roolia varten valmistetiin 32 asua. Tärkeänä apuna puvustuksen valmistamisessa olivat esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulun Mynämäen yksikön vaatetusmuotoilun suuntautumisvaihtoehdon opiskelijat.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan pian elokuvateattereihin saapuvaa elokuvaa, jossa voi ihailla puvustuksen lisäksi upeaa näyttelijäntyötä sekä taustalla komeilevaa Turun linnaa. Ja muistattehan, että elokuvan pukuja on mahdollista nähdä vielä 10.1.2016 asti jatkuvassa Tyttökuningas-näyttelyssä Turun linnassa!

Teksti: Maria Huokkola 

Kuvat: Maria Huokkola ja Martti Puhakka

Tekstiilikonservaattori ja Tyttökuningas

Tanja Huikuri on työskennellyt Turun museokeskuksen tekstiilikonservaattorina kymmenen vuotta. Sinä aikana kokoelmien tekstiilipuoli – vanhimmat 1600-luvulta ja nuorimmat tätä päivää - on ehtinyt tulla tutuksi. Tanjan päivittäinen työ koostuu näyttelyesineiden puhdistamisesta ja kunnostamisesta, luetteloimisesta, arviointikäynneistä, asiantuntijalausunnoista, näyttelyiden pystyttämisestä ja purkamisesta sekä kokoelmien 941 leningistä, 564 huivista, 752 kenkäparista ja 156 päähineestä – muista tekstiileistä puhumattakaan.

Kaikki näyttelyihin esille asetettavat esineet eivät ole museotavaraa, mutta niitä käsitellään yhtä suurella huolellisuudella ja kunnioituksella kuin varaston hämärästä esille otettuja. Tyttökuningas – Made in Finland – näyttelyssä asetetaan esille parisenkymmentä The Girl King – elokuvan roolihenkilöiden pukua. Ne puetaan torsojen päälle, joista jokainen pitää muokata vaatteen mittoja vastaavaksi.

The Girl Kingin upea puvustus on pukusuunnittelija Marjatta Nissisen käsialaa. Kaavoituksessa auttoivat Turun ammattikorkeakoulun vaatetusmuotoilun suuntautumisvaihtoehdon opiskelijat, ja ompelutyössä tarvittiin kymmenien ammattilaisten ja opiskelijoiden panosta. Suutari Hanna Kainulainen suunnitteli ja valmisti omin käsin jalkineet kaikille pääroolien näyttelijöille.

Konservaattori turvautuu toisinaan työssään myös monikäyttöiseen leipäveitseen.

Museon varaston rekillä ja hyllyillä odottaa käsittelyä melkoinen kokoelma The Girl Kingin puvustusta. On alushametta ja lantiomakkaraa, yöpaitaa, saapasta ja päähinettä. Silkkiä, samettia, pellavaa, javillaa. Löytyy myös pitsiä, brokadia ja helmikoristetta. Helmikuun alkupuolella ne kaikki ovat nähtävissä Turun linnan keskiaikaisessa vierastuvassa.

Teksti: Nina Lepokorpi

Kuvat: Veera Aaltonen ja Nina Lepokorpi