Pois valittuja esineitä

Valmista näyttelyä voisi verrata jäävuoren huippuun. Se on kävijöille ja kokijoille näkyvä osa näyttelyn eteen tehdystä työstä. Keskeinen osa näyttelysuunnittelua on valintojen tekeminen. Näyttelyn aihe ja näkökulma rajataan harkitusti, ja valituilla esineillä on perusteltu paikkansa juuri kyseisessä näyttelyssä. Valitseminen tarkoittaa myös pois valitsemista. Näyttelyä varten kartoitetaan yleensä enemmän esineitä kuin mitä esille lopulta tulee. Merkityksellisiä ja kiinnostavia esineitä jää matkan varrella pois monista eri syistä. Tänään näyttelykuraattorin valintoina nähdään esineitä, joita Valtapeliä-näyttelyssä ei nähdä.

Näyttelysuunnittelussa kuraattorin tehtävänä on ajatella kokonaisuutta. Miten näyttelyn tarina hahmottuu ja millä tavalla esineet sijoitellaan. Osa esineistä on näyttelyn tähtiä ja niillä on näyttelyn tarinassa suurempi rooli, esineet voivat saada toisistaan tehoa pareina, ryhminä tai vastakohtina. On myös mietittävä, millaista tunnelmaa näyttelyllä halutaan viestiä. Pienet yksityiskohdat ja isot linjat ja kaikki siltä väliltä on järjestettävä toimivaksi kokonaisuudeksi näyttelytilaan. Suunnitelmaa täytyy rakentaa ja miettiä myös kolmiulotteisesti: miten vitriinit sijoitellaan tilaan, millaisia näkymiä ja toisaalta katveita tilaan halutaan, miten esineet sijoitellaan vitriineihin, millä tavalla tekstit, kuvat, äänet, videot ja muu sisältö toteutetaan. Miten kävijöiden ja ryhmien halutaan tilassa liikkuvan. Lisäksi suunnitteluun vaikuttavat mm. esineiden materiaalit. Konservaattoreiden kanssa on punnittava erilaisia valaistus- tai kosteusolosuhteita tarvitsevien esineiden sijoittelua. Kokonaisuuden toteutumiseen vaikuttavat myös käytettävissä olevat vitriinit, tekniikka ja muut tarvikkeet. Muun muassa tällaista taustaa vasten jokainen esine käy valintakierroksella ehkä useitakin kertoja.

Valtapeliä-näyttelyssä on nähtävänä noin 250 esinettä. Noin määrä siksi, etten ole tarkasti laskenut ihan kaikkia arkeologisia löytöjä. Näyttelystä pois jätettyjen esineiden määrästä ei ole tallella tarkkaa dokumentaatiota, mutta esinelistojen ja ideoiden aiempia versioita selailemalla sain laskettua ainakin kolmisen kymmentä esinettä tai asiakirjaa, jotka olen valinnut jättää näyttelystä pois. Osa on karsiutunut helposti jo alkuvaiheessa, toiset ovat olleet mukana ehkä-sarakkeessa ja jokunen esine hyvin pitkällekin suunnittelussa. Ehkäpä jokin seuraavista pois valituista esineistä valitaan johonkin toiseen näyttelyyn?

Graduale-laulukirjan lehti

Näyttelyn yksi osio käsittelee reformaation vaikutusta kirkolliseen musiikkiin. Tämä katolisessa jumalanpalveluksessa käytetty suurikokoinen graduale-laulukirjan lehti on 1400–1500-lukujen taitteesta. Se sisältää osan messusta, joka todennäköisesti oli käytössä sellaisina pyhimysten juhlapäivinä, joille ei ollut omaa nimikkomessua. Laulukirjan lehti on todennäköisesti kopioitu Italiassa. Toisella puolella on lahjoituksesta kertova merkintä ”Gåva till Åbo Hist. Museum av Doktor Jünkelmann, München”.

Miksi laulukirjan lehti jäi pois näyttelystä, vaikka sen sisältö selvitettiin ja sen alkuperästäkin on tietoa? Kirkolliseen musiikkiin liittyvässä vitriinissä on useita esineitä, joten halusin tiivistää sisältöä. Näyttelyssä ei tarvitse olla esillä kaikkea, mikä aiheeseen liittyy. Gradualen lehti on myös hyvin suuri, 60 x 40 cm, joten sen asettelu mitoiltaan tarkentuneeseen 50 cm syvään vitriiniin olisi ollut hankalaa. Tämän lehden sijasta näyttelyssä on nähtävänä upea, mahdollisesti Naantalin luostarissa kopioitu antiphonaurium-laulukirjan sivu, joka on reformaation jälkeen tarpeettomana kierrätetty tilikirjan kansiksi. 

Arkut Pyhän Hengen kirkosta

Arkut ja niihin liittyvä taustatarina olisi sopinut Valtapeliä-näyttelyyn monestakin näkökulmasta. Arkut ovat peräisin Pyhän Hengen kirkosta, jota alettiin rakentaa suomenkielisen seurakunnan käyttöön vuonna 1588 kuningas Juhana III:n käskystä. Juhana ei enää kuningaskaudellaan palannut Turkuun, mutta hän oli kiinnostunut kaupungin kehittämisestä ja määräsi toteutettavaksi muutamia kirkollisia rakennushankkeita. Aninkaisten kortteliin rakenteilla ollut Pyhän Hengen kirkko paloi keskeneräisenä, ja 1600-luvun puolivälissä se purettiin. Kaupunkilaisia haudattiin kirkkoon vielä tulipalon jälkeenkin. Kirkon arkeologisissa tutkimuksissa on löydetty yli 600 vainajaa, jotka haudattiin uudelleen kirkon raunioihin rakennettuun Pyhän Hengen kappeliin. Museon kokoelmiin on talletettu kolme arkkua. 

Painiskelin näiden arkkujen kanssa kauan ja pidin ne mukana suunnitelmissa pitkään, mutta lopulta ne oli valittava esinekokonaisuudesta pois. Näyttelytila on rajallinen ja tarvittavan tilan piirtäminen arkuille ei olisi onnistunut ilman työlästä vitriinien uudelleen miettimistä, ja ehkä joidenkin toisten esineiden jättämistä pois. Arkut ovat olleet näytteillä useita kertoja, joten tämäkin vaikutti ratkaisuun. Arkkujen kohtalona oli siis tällä kertaa jäädä esinevaraston hyllylle.

Apostolilusikka
Myös apostolilusikka oli aika pitkään mukana esinelistalla. Tällaisia lusikoita alettiin pohjoisessa Euroopassa antaa vastasyntyneille lapsille lahjaksi 1400-luvun lopulla. Lusikoiden suosio väheni 1600-luvun lopulla ja niille main osuu myös tämä Turusta Hämeenkadun alueen tutkimuksista löydetty lusikka. Valtapeliä-näyttelyn suunnitelmissa lusikalle ei tuntunut löytyvän sopivaa paikkaa ja se painui projektin edetessä yhä enemmän taka-alalle, kunnes valitsin sen pois.
 

Samettinen kasukka Turun linnan kirkosta

Näyttelyssä nähtävästä, linnan kirkossa käytetystä kasukasta kirjoitin eilen. Kokoelmissa on kolme kasukkaa ja alun perin ajatuksena oli laittaa esille ne kaikki. Kasukoiden konservointi osoittautui kuitenkin niin työlääksi, että tekstiilikonservaattorin toiveesta eniten konservointia vaatinut kasukka jätettiin näyttelystä pois. Esineen kunto onkin yksi tekijä, joka voi vaikuttaa siihen, ettei esinettä voida laittaa esille. Konservointiin ei ehkä ole riittävästi aikaa tai esine ei kestäisi liikuttelua ja esillepanoa. Pitkäkestoisempien näyttelyiden kohdalla pohditaan myös aina valon vaikutusta esimerkiksi tekstiilien väreihin. Näyttelystä jätettiin esineiden kunnon vuoksi pois myös joitakin arkeologisia löytöjä.

Valtapeliä-näyttelyssä ei siis nähdä yllä kuvattuja esineitä. Jokaisen esineen kohdalla on hieman erilainen syy, miksi ne valittiin pois lopullisesta kokoonpanosta. Samoista esineistä saisi luotua monenlaisia erilaisia näyttelyitä valintaperusteista ja näkökulmista riippuen. Se onkin tässä työssä parasta!


Päivi Lönnberg
Näyttelykuraattori

Kuvat
Raakkel Närhi, Mikko Kyynäräinen, Otto Holmborg ja Päivi Lönnberg / TMK

Näyttelykuraattorin valintoja reformaatioviikolle

Ensi viikolla käynnistyy valtakunnallinen reformaatioviikko. Turussa on runsaasti tapahtumia reformaation merkkivuoden teemaan liittyen, ja Turun linna on tietysti viikon ohjelmassa mukana Valtapeliä-näyttelyn, näyttelyopastusten ja Ruhtinasreformaatio-pienoisnäytelmän muodossa.

Reformaatioviikkoon liittyen täällä linnan blogissa julkaistaan maanantaista alkaen joka päivä viikon ajan yksi näyttelykuraattorin valinta. Luvassa on tietoa ja tarinoita valikoiduista Valtapeliä – Reformaatio Suomessa -näyttelyssä nähtävistä esineistä. Näyttelyn kaikki noin 250 esinettä kantavat kertomuksia luterilaisen reformaation vaikutuksesta maassamme. Näyttelyssä reformaatiota käsitellään kulttuuria hitaasti muuttavana ilmiönä. Näkökulma lähtee valtakunnan hallinnon tasolta. Näyttelyssä selviää, miten uskonto ja politiikka kietoutuivat yhteen Vaasa-suvun kuninkaiden valtapelissä läpi 1500-luvun. Esineet kertovat, miten valtapeli ja reformaatio näkyivät ja vaikuttivat Turussa ja lähiseudulla tavallisen kansan arjessa ja ympäristössä. Ei ollut aivan selvää tulisiko Ruotsista lopulta katolinen vai luterilainen maa.

Otetaan jo pieni varaslähtö reformaatioviikkoon shakkipelin muodossa. Kuvan shakkinappulat on löydetty Turun keskiaikaisen keskustan alueelta, Åbo Akademin tontilta läheltä tuomiokirkkoa. Strateginen lautapeli shakki oli alkuun yläluokan peli, mutta se levisi ajan myötä eri yhteiskuntaryhmiin. Shakissa pelaajan armeija pyrkii voittamaan vastapuolen armeijan. Shakkinappulat on valittu näyttelyyn kuvastamaan valtapeliä ja sen lopputulosta Ruotsin valtakunnassa. Voittajien puolelle päätyivät kruunu ja aateli, jotka hyötyivät reformaatiosta monin tavoin mm. omaisuuttaan ja valtaansa kartuttamalla. Valtapelin tätä puolta kuvastavat kuningatar ja ritari (nykyshakissa hevonen). Häviäjien puolelle jäivät kirkko ja luostarilaitos, joita edustaa näyttelyssä piispanhiipan muotoinen piispa (nykyshakissa lähetti).

Shakkinappulat 1300-1400-luvulta. Vasemmalla kuningatar, takana ritari (nyk. hevonen) ja etualalla piispa (nyk. lähetti). Löydöt kuuluvat Turun museokeskuksen kokoelmiin.

 Shakkinappulat valmisti ja maalasi käsin Janne Aakko. Hieno toteutus, eikö!

Shakkipeli toteutettiin myös toiminnallisena kohteena näyttelyyn. Projektityöntekijä Janne Aakko keksi mahtavan idean shakista, jossa pelaajat voisivat valita joukkojensa kokoonpanon itse. Pelin lomassa pelaajat voivat miettiä, miten historia olisikaan mennyt, jos jokin historian kulkuun vaikuttanut tapahtuma tai siirto olisi toteutunut eri tavoin. Kuninkaat, kuningattaret, piispat, linnat, ritarit ja sotilaat ovat valmiina peliin...

Historian käänteet saavat vaihtoehtoisia muotoja tässä shakkipelissä.

Englantilainen Lucy Burrows kauhistuu sisarensa Alexin siirrosta.

Muistutan vielä lopuksi, että näyttelyn oheisohjelmaa järjestetään tänä vuonna vielä kahtena viikonloppuna.

Näyttelyopastukset:

la 28.10. klo 15

su 29.10. klo 15

la 4.11. klo 15

su 5.11. klo 15

Pienoisnäytelmä Ruhtinasreformaatio:

su 29.10. klo 14.30 ja klo 16

su 5.11. klo 14.30 ja klo 16

Reformaatioviikon ohjelma löytyy kokonaisuudessaan tästä linkistä.

Teksti & kuvat

Päivi Lönnberg

Näyttelykuraattori 

Näin rakennettiin näyttely Valtapeliä - Reformaatio Suomessa

Linnan aulan valtasi viime torstaina mieletön puheensorina, kun 300 avajaisvierasta odotti avajaispuheita ja ovien avautumista Isoon linnantupaan. Ovien takana odotti näyttely, jota on valmisteltu lähes parin vuoden ajan. Valmista tuli avajaispäivänä klo 16 -- ja sitten halattiin valmistumisen kunniaksi, kuten meillä linnassa on tapana. Linnan asiakaspalvelu, oppaat ja työpaja jatkavat näyttelyn kanssa työtä tästä eteenpäin. Näyttelyn rakentajat, konservaattorit ja tutkijat puolestaan suuntaavat energiansa kohti seuraavia projekteja...

Tässä kuvia ja tunnelmia näyttelyn rakentamisen kulisseista niin Isosta linnantuvasta kuin työtiloistamme Kalastajankadulta.

Pohjapiirustuksesta valmistettiin tällä kertaa pienoismalli. Näyttely alkaa hahmottua ensimmäisen rakennusviikon aikana. Vitriinien rungot ovat pystyssä ja valotornien paikkoja lyödään lukkoon.

Rakentaminen on jo käynnissä, mutta sisältö ei ole vielä aivan valmis. Historiantutkija Meri Heinonen tuli auttamaan Juhana III:n Punaisen kirjan vitriiniin avattavan aukeaman valitsemisessa. Osa painoksesta on punaisessa samettikansissa. Kansalliskirjaston kappaleessa on kauniisti koristellut nahkakannet.

Ensimmäinen vitriini suomen kirjakielen synnystä on valmis. Huomatkaa johtoviidakko vitriinin katolla. Jokainen esine saa oman valospottinsa kuituvaloprojektorista.

Toisella viikolla työmaalla on kaikenlaista viidakkoa muuallakin kuin vitriinien katoilla... Roskakärry on valokeilassa, mutta kumihanskoja, jotain tiettyä poranterää, rullamittaa jne aina etsiskellään. Rakentamista tehdään useassa kohteessa samaan aikaan, joten tarvikkeet eivät koskaan ole siellä, missä ne viimeksi nähtiin...

Vitriinien lasien tarkastaminen ja peseminen sekä sisä- että ulkopuolelta on tärkeä työvaihe.

Valaistus ja esineiden esillepano tekee näyttelyn viimeisen silauksen. Jokaiselle esineelle on valmistettu mittojen mukaan turvallinen ja huomaamaton kiinnitys. Asettelu on yleensä senttien tai jopa millien säätämistä - kuraattorin pikkutarkkuudesta riippuen.

Turun tuomiokirkkomuseon ciborium (ehtoollisleipien säilytysastia) ja Seilin kalkki ja pateeni saatiin paikoilleen nopeasti. Kun taas Kansallismuseosta lainattu, hurjan painava Pyhän Olavin dominikaanikonventin holvin päätekivi aiheutti päänvaivaa. Onko tässä Rodinin Ajattelija vai Turun museokeskuksen konservaattori työssään?

Iso linnantupa on kuutisen metriä korkea tila. Pyörillä liikkuva rakennusteline on vakiovaruste mm. valojen säätämistä tai tässä näyttelyssä viirien ripustamista varten. Näyttely alkaa olla jo melkein valmis. Nyt on enää minuuteista kiinni, kuten pääkonservaattorimme tilanteesta tiedotti.

Eräänä iltana avajaisviikolla tehtiin myöhään Kuusiston piispanlinnan purkamisesta kertovan vitriinin tiilien kiinnityksiä. Vitriinin seinä on tässä erikoispaksu, jotta levy kestää tiilien painon.

Tekstiilikonservaattorimme valmisti Elina Nurmen tekemien pukujen helmoille ja hihoille mittojen mukaiset tuet muotoon kovettuvasta fossshape-kankaasta. Näin painavat puvut kestävät venymättä vuoden ajan näyttelyssä. Kaikkien vitriinien valaistus- ja kosteusolosuhteet on suunniteltu esineiden materiaalien mukaan. Vitriinien valmistelu on yllättävän työlästä. Päivässä aseteltiin, valaistiin ja suljettiin maksimissaan muutama vitriini. Yhteensä vitriinejä on näyttelyssä 19.

Valmista tuli! On aika viettää avajaisia! Näyttelyn avasi arkkipiispa Kari Mäkinen.

Suuri kiitos kaikille Valtapeliä - Reformaatio Suomessa -näyttelyn toteuttamiseen osallistuneille!

Teksti & kuvat:
Päivi Lönnberg, näyttelyn kuraattori

1 kuukausi avajaisiin

Näyttelyn visuaalista ilmettä hallitsevat Kustaa Vaasa, Juhana III, Katariina Jagellonica ja Kaarle IX.

Mitä museossa tapahtuu, kun avajaisiin on enää 1 kuukausi? Rakennepiirustusten tarkistusta, rakennusmateriaalien hankkimista ja tarvikkeiden kokoamista, esineiden kiinnitysten miettimistä, tilannekokouksia, käännösten ja taittojen oikolukua, kosketusnäyttöjen ohjelmointia, esineiden valokuvaamista… Työryhmän koko on kasvanut puolisen vuotta ja on nyt laajimmillaan: sisältöä tuottavien tutkijoiden lisäksi remmissä ovat tiiviisti graafikko, koodari, käännöstoimisto, painotalo, valokuvaajat, konservaattorit ja museomestarit. Myös tiedotusta, asiakaspalvelua, oppaita ja museokauppaa on pidettävä ajan tasalla. Tällä hetkellä tarvitaan hyvää paineensietokykyä ja määrätietoista tekemistä – huumoria unohtamatta!

Odotettu Valtapeliä-näyttely avautuu linnassa yleisölle perjantaina 17.2. Näyttely on ollut työn alla muiden näyttelyiden rinnalla kahden vuoden ajan. Selasin kalenteria ja paikansin näyttelyn alkuperäisen idean lokakuulle 2014, jolloin saimme Turun yliopiston Turku Centre for Medieval and Early Modern Studiesin (TUCEMEMS) tutkijayhteisöltä ehdotuksen tehdä reformaation 500-vuotismerkkivuoteen liittyvä näyttely. TUCEMEMSilla oli tekeillä tietokirja Pohjoinen reformaatio, joten näyttelyn pohjaksi oli valmistumassa tuoretta tutkimusta reformaation tuomista muutoksista ja toisaalta jatkumoista. Päätös näyttelyn tekemisestä syntyi helmikuussa 2015, jonka jälkeen pidettiinkin ensimmäiset suunnittelukokoukset.

Näyttelyn suunnittelun lähtökohta on ollut paras mahdollinen: uusi laaja tietokirja lähdeaineistona ja keskiajan ja uuden ajan alun tutkijayhteisö tukena. Aluksi epäilytti mahtaako sopivaa 1500-luvun esineistöä oikein löytyä, mutta tutkimusten ja kokoelmien kaivamisen jälkeen esineistön määrä kohosikin pariin sataan. Näyttelyssä nähdään monipuolinen kokonaisuus esineitä, kirjoja ja asiakirjoja Turun museokeskuksen omien kokoelmien lisäksi myös Kansallismuseosta, Turun tuomiokirkosta, Kansallisarkistosta ja Kansalliskirjastosta. Mukana on pari lainaa myös yksityisiltä henkilöiltä. On upeaa, että kaikki lainaajatahot lähtivät yhteistyöhön mukaan.

Näyttelyn tärkein lähdeteos Pohjoinen reformaatio (toim. Meri Heinonen ja Marika Räsänen)

Mutta mistä Valtapeliä sitten kertoo? Näkökulma löytyy näyttelyn sijoituspaikasta, Turun linnasta. Pohjoismaiden kohdalla reformaatiosta on puhuttu ruhtinasreformaationa, sillä valtakunnat siirtyivät hallitsijoidensa johdolla uuteen uskoon. Näyttelyssä uskonasiat kietoutuvat poliittiseen valtapeliin. Reformaatio käynnistyi Kustaa Vaasan valtakaudella, mutta Ruotsin valtakunta haki uskonnollista suuntaa koko 1500-luvun ajan. Kukin hallitsija vaikutti tapahtumien kulkuun ja kausittain oli epäselvää tuleeko Ruotsista lopulta katolinen vai luterilainen maa.

Näyttelyn tarinaa kuljettavat eteenpäin hallitsijoiden vaihdokset. Vitriineihin on koottu tietokirjan artikkelien pohjalta esimerkkejä reformaatioajan tapahtumien heijastumisesta Suomeen ja erityisesti Turkuun. Näyttelyssä kerrotaan mm. kirkon omaisuuden takavarikoista, katolisen ajan kirkollisten rakennusten purkamisesta, katolisen ajan aineellisen perinnön ja tapojen säilymisestä sekä tarttumisesta aseisiin 1500-luvun lopulla Nuijasodan aikaan.

Kuukauden kuluttua näyttely on auki! Muun muassa nämä esineet kertovat omaa tarinaansa reformaatioajan tapahtumista:

Reformaatioajan politiikka näkyi kaakeliuuneissakin. Keskiajan pyhimykset korvattiin reformaatiota kannattavien hallitsijoiden ja ruhtinaiden kuvilla.Tämä 1560-luvun kaakeli on löytö Turun linnasta. TMM

Reformaation myötä valtava määrä katolisen ajan kirjoja menetti merkityksensä ja niitä kierrätettiin eri tarkoituksiin.

1400-luvun jälkipuoliskolla mahdollisesti Naantalin birgittalaisluostarissa kopioidun antiphonarium-laulukirjan lehden reunassa näkyy taitokset ja alareunassa teksti ”Räckenskaper för Åhr 1661”. Lehti lienee siis päätynyt tilikirjan kansiksi. TMM

Virsikirjoja 1700-luvulta, TMM. Juhana III antoi vuonna 1578 turkulaisen Jacobus Finnon tehtäväksi "kääntää muutamia tarpeellisia kirjoja suomeksi". Näihin Finno valitsi mm. virsikirjan. TMM

Aiemmat näyttelyyn liittyvät kirjoitukset:

Kirjajulkkarit ja näyttelykuulumisia
Renessanssiajan sotavarusteita

Päivi Lönnberg
Tutkija, näyttelyn tuottaja

Kuvat:
Kustaa Vaasa, Cornelius Arendtzin kopio 1540-luvulla maalatusta muotokuvasta, Kansallismuseo.
Juhana III, S. Lagerblandin kopio Johan Baptista van Utherin 1582 maalaamasta muotokuvasta, Turun museokeskus. Kuva: Turun museokeskus /Aleks Talve.
Katariina Jagellonica, Lucas Cranach noin 1565, Czartoryski Foundation, Krakova.
Kaarle IX, Aline Bernardin kopio noin 1550–1611 maalatusta muotokuvasta. Turun museokeskus.
Kuva: Turun museokeskus / Aleks Talve.

Kaakeli, Turun museokeskus / Mikko Kyynäräinen

Muut kuvat Päivi Lönnberg

Lähes valmista...

Keisarillisia lahjoja Pavlovskin palatsista -näyttelyn avajaiset ovat aivan pian! Näyttelyä on pystytetty intensiivisesti muutaman viikon ajan. Työt ovat sujuneet sulavasti kokeneen porukan kanssa. Oman väen vahvistukseksi saimme Pavlovskista Olgan ja Irinan, jotka olivat mukana esineiden purkuvaiheessa. Tässä hieman tunnelmia työmaalta viikkojen varrelta.

Nyt on jo lähes valmista ja työmaalla tehdään enää viimeistelytöitä: siivoamista, tekstien kiinnitystä ja valojen säätöä.

Ensimmäinen vaihe työmaalla. Isojen vitriinien pohjat on tuotu paikoilleen ja kehysten rakentaminen alkaa. 

Homma etenee ripeästi. Lappeenrannan museoiden vastaava museomestari Seppo Mustola kävi tutustumassa rakenteisiin. Näyttely siirtyy Turun linnasta Etelä-Karjalan museoon ensi keväänä.

Odotettu lahjakuorma saapui pitkän matkan jälkeen eräänä yönä. Purkaminen sujui nopeasti ketjussa, kun saimme apuun lisäkäsiä linnasta ja WAMista.

Huonekalukonservaattorimme Sari Selkee piti huolen, että kaikilla oli hansikkaat, kun työkalujen sijaan alettiin käsitellä keisarillisia lahjoja.

Esineiden purkua kuljetuslaatikoista. Museomestari Tony Saari avaa laatikkoa ja tutkija Olga Bazenova Pavlovskista purkaa.

Olga, Irina Mikhailova ja konservaattori Maarit Hirvilammi tarkastavat esineiden kuntoa ennen niiden siirtämistä vitriineihin. Taustalla museomestari Tony Saari ja pääkonservaattori Mats Sjöström pohtivat valaistusta.

Vitriinien lasit vielä kiiltäviksi ja paikoilleen.

Kiitos kaikille rakentamisessa mukana olleille! Näyttely avautuu yleisölle lauantaina 5.12. ja on auki 3.4.2016 saakka.

Päivi Lönnberg

Vihreää, kultaa ja valkoista

Yksi hauskimmista vaiheista näyttelyn suunnittelussa on tilasuunnittelu ja näyttelyn visuaalisen ilmeen ideoiminen. Vitriinit voi rakentaa ja järjestää tilaan lukemattomilla eri tavoilla ja kaikki maailman värit ja materiaalit ovat ainakin teoriassa mahdollisia. Näyttely- tai sisustusarkkitehdin käyttäminen linnan näyttelyiden suunnittelussa vaihtelee. Tilapäiset näyttelyt on usein tehty omin voimin ja niin tälläkin kertaa.  
 
Ideoita näyttelyn värimaailmasta. Vasemmanpuoleinen kuva on interiöörinäkymä Pavlovskin palatsista.

Keisarillisia lahjoja Pavlovskin palatsista tulee esille päälinnan ylimpään kerrokseen, Eteläiseen näyttelyhalliin. Varsinainen vaihtuvien näyttelyiden tila, Iso Linnantupa, oli aluksi suunnitelmissa, mutta tilan vaihtamiseen päädyttiin, jotta suosittu Tyttökuningas-näyttely saisi jatkoaikaa. Eteläinen näyttelyhalli on ollut pääasiassa pysyvien näyttelyiden käytössä, joten tila oli koko työryhmälle melko vieras. Suunnittelu alkoikin ihan alusta eli mittakaavan laatimisesta pohjapiirustukseen.

Linna ei päästä näyttelysuunnittelijaa helpolla. Tämän tilan haasteita olivat mm. holvatun katon pilareiden väliin jäävät syvennykset, erikorkuiset kattopinnat, ikkuna-aukot, tilasta jatkuva käytävä, jonka neljä kiinteää vitriiniä oli hyödynnettävä, kävijöiden kulkusuunta tilan halki päästä päähän sekä huoltotilat, joihin oli varmistettava pääsy. Lisäksi rakennuspalikoiden pitäisi mielellään mahtua hissiin, sillä 6. kerrokseen on aika monta porrasta. Näyttely jatkaa meiltä ensi keväänä Lappeenrantaan eli vitriinit oli vielä mietittävä niin, että ne voidaan purkaa ja koota uudelleen ja asetella eri tavalla.

 
Eteläinen näyttelyhalli linnan kunnostuksen jälkeen. Kuva: TMK arkisto

Tilasuunnitteluun on olemassa monenlaisia ohjelmia, mutta itse olen käyttänyt InDesignia, jossa erikokoisten ja mallisten palikoiden piirtely ja siirtely pohjapiirustuksen päällä sujuu mukavasti. Esineiden ryhmittelyn tuloksena näyttelyn muodoksi hioutui muutama suurempi, osittain kalustettu vitriini ja pienempiä lasikuutioita, joihin tulee esille esinenostoja. Vitriinien mittoja viimeisteltiin rakentajien kanssa useamman kerran. Pyrimme etsimään ratkaisua, jossa pystyttäisiin hyödyntämään mahdollisimman paljon olemassa olevia vitriiniosia niin, että samalla pienehköön tilaan jäisi mahdollisimman paljon tyhjää lattiapintaa. Seitsemäs versio pohjapiirustuksesta julistettiin valmiiksi ja sen pohjalta rakentajat pääsivät tilaamaan materiaaleja ja valmistelemaan vitriinien osia.

Näyttelyn värimaailman ja esineiden esillepanoratkaisujen miettiminen toi kivaa vaihtelua välillä loputtomalta tuntuvan vitriinitetriksen lomaan. Värimaailmaan sain innoituksen Pavlovskin palatsin saleista. Useammassa tilassa toistuu vaalea vihreä, kulta ja valkoinen. Kokosin ideakuvia ja värinäytteitä, joiden pohjalta graafikko Ulla Kujansuu loihti näyttelylle kauniin ilmeen. Lopullisia materiaalivalintoja testattiin paikan päällä linnassa oikeissa valoissa. Valon värillä ja materiaaleilla ja niiden tekstuurilla on valtavan suuri vaikutus siihen, minkä värisenä jokin sävy lopulta näyttäytyy näyttelytilassa. Oman jännityksensä tuo vielä materiaalien painaminen.

Näyttelyn visuaalista ilmettä ja fonttikoa testataan näyttelytilassa.

Vitriiniseinien tulostusjäljen tarkastusta.

Vitriinien seinät ovat tulleet painosta, tarvittavat hankinnat on tehty, esineitä pakataan Pietarissa, maastavientilupienkin pitäisi olla vihdoin kunnossa… Omalta osaltani suurin työ on tehty ja kapula heitetty rakentajille ja konservaattoreille, joiden käsissä suunnitelmat muuttuvat todeksi. Jännittää!

Teksti ja kuvat: Päivi Lönnberg

Sisältötyötä keisarillisten lahjojen parissa

Näyttelyn sisällön suunnitteleminen on aika mutkikas palapeli. Valmiissa näyttelyssä palaset ovat kohdallaan, mutta niiden sovittelemiseen uppoaa työtunteja. Keisarillisia lahjoja Pavlovskin palatsista -näyttelyn suunnittelussa lähtökohta oli pitkä venäjänkielinen, postimerkin kokoisilla kuvilla varustettu esinelista. Päätin aloittaa satoja esineitä sisältävän listan purkamisen järjestämällä esineet ensin ajalliseen järjestykseen ja sitten taulukoiksi lahjojen antajien ja saajien mukaan. Tällaisen jaottelun ja ristiin vertailun tuloksena esineet tulivat tutuiksi ja joukosta alkoi hahmottua muutamia keskeisiä lahjojen saajia ja tilanteita. Näin alkoi hahmottua näyttelyn punainen lanka ja pohja esineiden ryhmittelylle vitriineihin.

Jatkoin esineiden järjestelyä pohtimalla esineiden välisiä yhtymäkohtia ja mitkä esineet sopisivat myös visuaalisesti keskenään yhteen. Pyörittelin esineitä ja esineyhdistelmiä tietokoneella taitto-ohjelmaan piirtämissäni vitriineissä ja listoina paperilla. Suunnittelua helpottamaan teippasin työpöydälleni käytössä olevien pienempien vitriinien kokoiset ruudut, joihin hahmottelin asettelua paperista leikattujen ”esineiden” avulla. Kuinkahan moneen erilaiseen yhdistelmään 150 esinettä taipuu... Aika montaa on tullut kokeiltua! Se, että esineet ovat Pavlovskissa näyttelyn pystytykseen saakka, on nostanut suunnittelutyön vaikeusastetta. Esineiden materiaalin tuntu ja mittasuhteet eivät aina välity kuvista ja monen esineen kohdalla olen kerta toisensa jälkeen yllättynyt, että ne ovat luonnossa niin suuria, pieniä, hentoja, raskaita jne. Aivan lopullinen näyttelyn esillepano on siis yllätys jopa itselleni, sillä näen vasta pystytysvaiheessa esineet ensi kertaa rinnakkain.

Vitriinissä on tilaa 50 x 50 cm eli liian vähän näille "posliiniastioille" - on keksittävä jokin muu paikka näille.

Erään vitriinin lopullinen asettelu mittakaavassa edestä ja ylhäältä päin.

Sain lisätietoa esineistä ja niihin liittyvistä tarinoista viime talven ja kevään aikana, kun Pavlovskin tutkijat toimittivat etsimiään ja kirjoittamiaan tekstejä näyttelyä ja näyttelyyn liittyvää julkaisua varten. Pavlovskissa on tehty paljon töitä esineiden tarinoiden selvittämiseksi esimerkiksi keisarillisten päiväkirjoista. Tiedonhakuvaiheessa apuna olivat myös korkeakouluharjoittelija Heidi Pitkänen ja projektityöntekijä, kääntäjä Suvi Virtanen. Heidi kävi läpi hurjan pinon kirjallisuutta ja poimi talteen tiedon muruja sieltä täältä. Suvi puolestaan käänsi nivaskan venäjänkielisiä artikkeleita.

Luku-urakkaa näyttelytekstien kirjoittamista varten.

Viime kevät ja kesä kuluivat esineyhdistelmien sovitteluun, tiedonhakuun ja kirjoittamiseen sekä tilasuunnitteluun. Kesäloman koittaessa valmiit näyttelytekstit jäivät odottamaan loman jälkeen levännein silmin tehtävää oikolukua. Rakentajia ja graafikkoa varten pöydälle jäivät odottamaan näyttelyn värimaailma ja tilasuunnitelma.

Teksti ja kuvat Päivi Lönnberg

150 valintaa

Näyttelyn avajaiset alkavat olla jo aika lähellä ja yleisö pääsee pian näkemään lähes kahden vuoden työn tuloksen. Näyttelyn aihe – keisarilliset lahjat – valikoitiin yhdessä Lappeenrannan museoiden ja Pavlovskin palatsimuseon kanssa. Ensimmäiset neuvottelut pidettiin keväällä 2014 Pietarissa. Tuolloin painopiste oli enemmän Fabérgen tuotannossa, mutta aihe jalostui esittelemään keisarillista lahjakulttuuria laajemminkin.

Pavlovskin palatsimuseon kokoelmissa on paljon keisariperheen saamia lahjoja. Lahjat olivat olennainen osa niin hallitsijaperheen virallista kuin yksityistäkin elämää. Pavlovskin palatsimuseon kokoelmissa on lahjoja erityisesti palatsin emännän keisarinna Maria Fjodorovnan (syntyjään Württembergin prinsessa Sophia Dorothea) ajalta, mutta kokoelmiin kuuluu runsaasti myös muiden keisarillisten eri aikoina ja eri palatseihin saamia lahjoja.

Otsikon 150 valintaa viittaa näyttelyssä nähtävien esineiden määrään. Vaihtoehtoja oli runsaasti ja tämä noin 150 esinettä on tarkan rajaamisen tulos. Lopullista esinelistaa työstettiin puolisen vuotta yhteistyössä Pavlovskin palatsin tutkijoiden kanssa. Paikan päällä käytyjen neuvottelujen lisäksi esinelistat ovat kulkeneet sähköpostilla edestakaisin ja ristiin rastiin Turun, Lappeenrannan ja Pietarin välillä. Tässä näyttelyprojektissa ilmeisiä haasteita ovat olleet kieli ja välimatka. Googlen käännöskone venäjästä englanniksi oli alkuvaiheessa ahkerassa käytössä, kun alustavia esinelistoja ja ehdotuksia käytiin läpi. Kaikkea ei millään voinut käännättää käännöstoimistoissa, joten alkuvaihe sujui yllättävän hyvin toimivan käännöskoneen avulla. Näin sain nopeasti selville tietoja esineistä, lahjoittajista ja lahjoitustilanteista. Ammattikääntäjät tulivat työryhmän avuksi vasta hieman myöhemmin esineiden valintaprosessissa.

Pavlovskin kokoelmissa olevien lahjojen määrä on tosiaankin valtava. Tutkijoiden kanssa kierrellessä ja esinelistojen äärellä paljastui, että lahjat muodostavat merkittävän osa palatsin sisustuksesta. Neuvottelujen päätteeksi solmittuun sopimukseen kirjattiin toinen toistaan upeampia lahjoja. Monia ihania lahjaesineitä jäi myös palatsin saleihin ja kokoelmatilojen hyllyille erilaisista syistä. Jotkut olivat menossa toisaalle lainaan, toiset esineet olivat liian hauraita tai suuria näytteille asettamista ajatellen tai esineistä oli liian vähän tietoa. Näissä kuvissa näkyvät esineet nähdään myös pian avattavassa näyttelyssä.

Esineiden valikointia Pavlovskin palatsissa. Kuraattorit Irina Aleksejeva ja Olga Baženova tuovat nähtäväksi kauniita kirjoja. Kuraattori Rifat Gafifullin ja konservaattori Maarit Hirvilammi pohtivat metallisen pääsiäismunan esillepanomahdollisuuksia. Kuraattorit ovat valinneet näytille ehdotuksia jopa yli 600-osaisista astiastoista.

Teksti ja kuvat: Päivi Lönnberg