Turun linna hohtaa itsenäisyyden väreissä

Suomi 100 -juhlavuosi huipentuu itsenäisyyspäivään, jota juhlitaan tänä vuonna kahtena päivänä. Juhlan kunniaksi on kannustettu valaisemaan keskeisiä kohteita sinivalkoisin valoin. Valotaiteilija Kari Kola on tarttunut haasteeseen todella isossa mittakaavassa,  ja hänen luomastaan Luminous Finland 100 -valotaideteoskokonaisuudesta on putkahdellut kuvia uutisissa ja somessa jo viikon ajan eri paikkakunnilta. Kolan teoskokonaisuus huipentuu Turun linnassa ja linnan puistossa 5.-6.12. Luvassa on ainutlaatuinen koko linnan ja linnan puiston valaiseva valotaideteos, jota kannattaa tulla katsomaan ja kokemaan kauempaakin! 

Turun linnan sisäpihojen ja linnan muurien lukuisat ikkunat tulevat hohtamaan sini-valkoisissa sävyissä kahtena päivänä 5.-6.12. Valot alkavat näkyä päivän hämärtyessä ja auringon laskiessa. Valot ovat päällä klo 24 asti molempina päivinä. Teokseen tutustutaan ulkona kulkemalla linnan sisäpihojen kautta linnan puistoon.

Itsenäisyyspäivänä 6.12. teosta täydentää useita eri taidemuotoja yhdistävä Suomen luonto -teos linnan sisäpihalla ja puistossa kello 17–22. Teoksessa on mukana yhteensä noin 130 sirkustaitelijaa, tanssijaa, ilma-akrobaattia ja kuorolaista. Kuusituntinen, kameleonttimainen ja eri taidemuotoja yhdistävä teos tulee olemaan elämys, joka hakee varmasti vertaistaan. Esittävän taiteen kokonaisuuden on suunnitellut turkulainen sirkustaitelija, SirkusUnionin taiteellinen johtaja Antti Kulmala. 

Valoteoksen rakentaminen alkoi linnassa perjantaina. Teoksen toteuttaminen museotiloihin on vaatinut paljon työtunteja ja suunnittelua jo ennen varsinaista rakentamista. Ikkunoille ja ulos puistoon tulee noin 600 lamppua. Sähköjohtoa tarvitaan muutamia kilometrejä.  Tässä muutamia kuvia sisältä päin koettuna kun valoja perjantaina testattiin. Linna on normaalisti yleisölle auki ti 5.12., joten iltapäivän puolella linnan tilat on mahdollista nähdä myös sisältä kirjaimellisesti uudessa valossa. Itsenäisyyspäivänä linna on kiinni.

Kari Kola kertoilee, että Luminous Finland 100 -teoskokonaisuus huipentuu ehdottoman oikeutetusti juuri Turun linnaan. Turku on Suomen entinen pääkaupunki ja 1200-luvun lopulla rakennettu linna kuuluu Suomen historian kivijalkaan. ”Olemme tehneet Luminouksen työryhmän kanssa uskomattoman matkan ja se on hienoa päättää Turun linnaan”, hehkuttaa Kola. Juhlitaan Suomen sadatta itsenäisyyspäivää - Yhdessä!

Luminous Finland 100 valaisee Turun linnan 5.-6.12.2017.

Turun linnan alueelle odotetaan tuhansia kävijöitä, joten paikalle kannattaa saapua paikallisbussilla nro 1, joka lähtee sataman suuntaan kauppatorilta Hansakorttelin edestä. Linnan ympäristössä on rajallinen määrä parkkipaikkoja. Tapahtumaan (linnan sisäpihat ja puisto) on vapaa pääsy. Valot ovat päällä klo 16-24.

Turun linna on normaalisti avoinna 5.12 klo 10-18, mutta suljettu itsenäisyyspäivänä 6.12.

Lisätietoa: Luminous Finland 100 -valotaidekokonaisuus kaupungin tapahtumakalenterissa.
Toteutuksesta ja tuotannosta vastaa Valoparta Oy ja valotaiteilija Kari Kola.

Kuvat:
Luminous Finland 100 / Tiia Pulkkinen
Päivi Lönnberg / TMK

Yhteisellä reviirillä

 Kuvassa: Supikoira, TMK. Aleks Talve/TMK 2016.

Varhaisimmat arkeologiset esinelöydöt ja ihmisen itsestään luontoon jättämät jäljet, kuten kalliomaalaukset, liittyvät usein eläimiin. Eläimet ovat aina olleet monin tavoin läsnä ihmisten elämässä ja niillä on ollut suuri merkitys koti-, saalis- ja lemmikkieläiminä.

Toiset eläimet, kuten sudet tai uudempana tulokkaana supikoira, taas koetaan ihmisen reviirille ja elintilaan tunkeutuvina petoina tai oman eläimistömme kanssa kilpailevina muukalaisina. Ihmisen halu kontrolloida ja hallita luontoa ja toisaalta halu suojella sitä kilpailevat selvästi keskenään. Näyttelyssä voi siellä täällä nähdä myös näitä kiistanalaisia eläimiä, jotka ihminen toivoisi raivokkaasti pois omasta elintilastaan. Biologian näkökulmasta nähtynä kyse on kilpailusta samoista saaliseläimistä ja samasta elintilasta.

Saalis vai lemmikki?

Taiteilija Tellervo Viitaniemi kuvaa lihahyytelöä muistuttavien, säilykepurkkeihin grafiikanmenetelmin tehtyjen eläinmuotokuviensa kautta ihmisten jopa raadollista ja hyväksikäyttävää tapaa suhtautua eläimiin ja eläinten selvästi alisteista asemaa ihmiseen nähden. Eläinmuotokuvien rinnalle vitriineihin on asetettu monenlaisia museoesineitä. Nämä esineet kertovat omaa tarinaansa ristiriitaisesta suhteestamme eläimiin. Eläimet ovat meille rakastettuja lemmikkejä, toisaalta taas meitä hyödyttäviä kotieläimiä tai metsästettäviä saaliseläimiä.

Kuvassa: Tellervo Viitaniemi – Sian muotokuva (2016), serigrafia, säilykepurkin kansi, hartsi. Keskiaikaisia tiiliä, joissa on eläinten jälkiä, TMK. Kuva: Aleks Talve/TMK 2016.

Siiveniskuja

Taiteilija Miia Rinteen Keskiaikaisen kuninkaansalin holveihin ja seinille heijastettu kolmikanavainen videoteos ”Viesti” (2016) kuvaa viestikyyhkyn matkaa ja vaistoja, joiden avulla lintu osaa aina palata takaisin kotipesäänsä. Toisaalta nykypäivän tapahtumiin rinnastettuna teos voisi herättää ajatuksia myös maahanmuutosta, toiveikkaasta kotiinpaluusta ja kaihoisasta koti-ikävästä. Kuten kaikki näyttelyn teokset, myös Rinteen videoinstallaatio on juuri Turun linnan tiloja varten suunniteltu ja se hyödyntää upeasti linnan arkkitehtuuria.

Kuvassa: Miia Rinne – Viesti (2016), 3-kanavainen videoteos, ääni. Kuvassa näkyy osa teoksesta. Kuva: Aleks Talve / TMK 2016.

Aina rinnallamme

Taiteilija Liisa Kanerva kuvaa Nuorten herrain huoneeseen ripustetussa vanhalle plyysimatolle akryylivärein maalatussa ”Lemmikkigobeliini” (2016) -maalauksessaan ihmisen ja eläinten pitkää yhteistä historiaa ja ihmisen läheistä suhdetta rakastettuihin lemmikkieläimiin. Eksoottisia lemmikkejä, kuten apinoita, pidettiin Euroopan hoveissa ja myös Turun linnassa Juhana herttuan aikana eräänlaisina korkeaan asemaan ja rikkauteen liittyvinä statussymboleina ja kuriositeetteina. Liisa Kanervan Teoksessa onkin kuvattuna monia hyvin varhaisia lemmikkieläimiä, kuten koiria ja hieman eksoottisempia ja harvinaisempia lemmikkieläimiä, kuten riikinkukkoja ja kauluspapukaijoja.

Kuvassa: Liisa Kanerva – Lemmikkigobeliini (2016). Akryylimaalaus plyysimatolle.

Kuva: Aleks Talve / TMK 2016.

 

Taikauskoa

Eläimiin on liittynyt valtavasti erilaisia uskomuksia ja suomalaisessa kansanperinteessä on käytetty esimerkiksi metsästysonnen saavuttamiseksi ja karjaa laitumelle vietäessä erilaisia loitsuja apuna. Toisaalta esimerkiksi harakan näkeminen metsästysretkelle lähdettäessä aiheutti varman metsästysonnen menetyksen. Entisaikoina myös parantamisessa käytettiin apuna paitsi loitsuja, myös taikakaluja ja eläinperäisiä rohdoksia. Näyttelyssä voit nähdä esimerkiksi myös koreita vihreitä espanjankärpäsiä, joiden kuori sisältää myrkyllistä kantaridiiniä, joka pieninä annoksina nautittuna uskomusten mukaan nostattaa lempeä ja aiheuttaa kihelmöivää tunnetta.

Kuvassa: Espanjankärpäsiä, TMK. Kuva: Aleks Talve/TMK 2016.

Outo luontomme

Näyttelyn nimi ”Outo luonto” kertookin paitsi ihmisen suhtautumisesta luontoon ja eläimiin, myös ihmisluonnosta. Taitelijat Tellervo Viitaniemi ja Päivi Häkkinen ottavat ”Äitimaa” -installaatiollaan (2016) kantaa ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen. Teoksessa on mukana myös säkeittäin Turun arkeologisilta kaivauksilta löydettyjä eläinten luita. Teoksen äitimaa-hahmo yrittää epätoivoisesti parhaansa mukaan kerätä poikansa (ihmisen) luita Tuonelanjoesta liittääkseen ne jälleen yhteen parantaakseen poikansa. Teoksessa voi nähdä viitteitä myös kaikkien suomalaisten tuntemaan Akseli Gallen-Kallelan Lemminkäisen äiti -teokseen (1897). Häkkisen ja Viitaniemen teos kuvaa symbolisella tasolla myös murroskautta, kun tieteen kehittyminen ja kristinuskon saapuminen syrjäyttivät hitaasti Suomessa vanhat uskomukset.

Kuvassa: Päivi Häkkinen ja Tellervo Viitaniemi – Äitimaa (2016). Installaatio, serigrafia harsolle, sekatekniikalla toteutettu veistos ja keskiaikaisia eläinten luita.

Outo luonto – Ihmisen ja eläimen yhteinen polku on Turun linnassa esillä vielä lokakuun loppuun saakka. Näyttelyyn on syyslomalla opastuksia ti-su klo 15. Tervetuloa opastukselle kuulemaan lisää!

Teksti: Näyttelyn kuraattori, tutkija Maria Huokkola

Kuvat: Aleks Talve/TMK 2016.