Keskiaikapäivän tunnelmia

Linnassa vietettiin lauantaina Keskiaikapäivää teemalla kaalinpäitä, kuninkaita ja kuperkeikkoja - herkuttelua ja lystinpitoa linnassa. Hieman jännitimme millaiseksi sää muuttuu aurinkoisen aamun jälkeen, mutta onneksi päivä oli lopulta pääosin aurinkoinen. Linnan porteista virtasi sisään yli 1400 kävijää. Tänä vuonna ohjelmaa oli erityisen paljon linnan piha-alueilla.

Esilinnan pihamaalla tanssittiin, ihmeteltiin notkeita narreja, selviydyttiin sokkelosta ja lohikäärmeen kidasta ja olipa paikalla kaksi uljasta ritarihevostakin, joita sai kokeilla aseenkantajan avustuksella. Kauppiaiden pöydiltä löytyi monenlaista kotiinviemistä ja ravintolan pöydät notkuivat ihania ruokia.

Päälinnan pihalla taitavien jousiampujien nuolet viuhuivat sarjana maalitauluun. Hämyisässä asuinhuoneessa Albrekt Mecklenburgilaisen joukot kertoivat aikakauden varusteista. Keskiaikaisessa keittiössä tuoksuivat yrtit ja mausteet.

Puiston puolella harjoiteltiin ja kisattiin perinteisissä lasten turnajaisissa. Taidot kehittyivät mm. keppihevosratsastuksessa, peitsen käytössä ja tarkkuudessa. Päivän aikana pidettiin kolmet kisat, joiden voittajat kruunattiin tammenlehväseppeleillä.

Sisällä pääsi syventämään tietojaan keskiajasta ja linnan historiasta opastetuilla kierroksilla ja näyttelyissä. Tutkijan pöydällä oli nähtävillä ruokailuun liittyviä arkeologisia löytöjä. Pajassa istutettiin yrttien siemeniä ja kuultiin keskiaikaisesta keittiöstä. Saattoipa huoneissa vilahtaa kummituskin...

Keskiaikatapahtumaa vietetään taas ensi kesänä. Sitä ennen on luvassa Tonttupäivä marraskuussa ja Ritaripäivät tammikuussa.

Kuvat: Päivi Lönnberg & Maria Huokkola

Uskallatko astua sisään sokkeloon?

Tänä vuonna linnan Keskiaikapäivänä esilinnan pihan täyttää uusi, linnassa ennennäkemätön rakennelma. Kuluvan viikon aikana pihalle on kohonnut labyrinttimainen sokkelo, jossa kävijät, niin isommat kuin pienemmätkin, voivat kokeilla suuntavaistoaan. Labyrinttihan on kuviona jo hyvin vanha, ja päälinnassakin on Rouvaintuvassa nähtävissä satoja vuosia sitten seinään raapustettu labyrintti. Tällaista heinäpaaleista rakennettua sokkeloa ei kuitenkaan todennäköisesti linnassa olla ennen nähty.

Heinäpaalien siirtoa puiston puolelta rakennuspaikalle esilinnan pihaan. Kuva: Mikko Myllyntausta.

On tosin hyvä tehdä selkeä erottelu sanojen välille: useimmiten labyrintiksi kutsutaan kiertelevää reittiä, jossa on kuitenkin vain yksi tie eikä ollenkaan vaihtoehtoisia kulkusuuntia, joten reitin mutkia seuraamalla päästään varmasti myös loppuun. Sokkelossa sen sijaan on monta eri reittiä, tienhaaroja ja myös umpikujia, joten sokkelossa omana haasteenaan on ulos pääseminen. Olemme siis rakentaneet sokkelon, jonka taustalla on ajatus keskiaikaisista labyrinteista.

 

Kun rupesin suunnittelemaan, millainen labyrintti pihalle voitaisiin tehdä, aloitin tutkimalla akateemisia kirjoituksia keskiaikaisista labyrinteista. Oli kuitenkin hämmentävää, että jatkuvasti törmäsin vain jungilaiseen psykoanalyysiin liittyviin teksteihin… Lopulta selvisi, että labyrintti on itse asiassa yksi jungilaisen psykologian merkittävimpiä symboleita, jossa kuvastuvat ihmisen mielen sisäiset salaisuudet ja psykoanalyysissä tehtävä mielen labyrintin ja sokkeloiden koluaminen. Näitä syvällisiä ajatuksia voi sitten pitää mielessä linnan pihan sokkelossa kierrellessä.

Heinäpaalisokkelomme ei kuitenkaan pohjaudu psykoanalyyttiseen teoriaan, vaan sen suunnittelun taustalla on jo muinaisilta ajoilta peräisin oleva ajatus labyrintista, monimutkaisesta edestakaisin kiemurtelevasta reitistä, jossa voi jopa eksyä hieman. Ehkä kaikkien aikojen kuuluisin labyrintti oli muinaisessa Kreetassa. Siellä labyrintissa asui myös pelottava Minotauros, puoliksi ihminen puoliksi härkä. Sellaista ei kuitenkaan täällä linnassa ole, ei hätää! Labyrintteja oli myös keskiajalla, ja symmetrisiä labyrinttikuvioita on tehty keskiaikaisiin kirkkoihin. Niillä on voitu kuvata Jumalan luoman maailman monimutkaisuutta, ja niihin oma sokkelommekin perustuu. Turun linnan Rouvaintuvassa ikkunanpieleen raapustettu labyrintti on saattanut myös suojella pahoilta hengiltä eksyttämällä ikkunasta sisään tulleet henget niin pahasti, etteivät ne päässeet sisään. Hyödyllinen kuvio siis!

Rouvaintuvan ikkunasyvennyksen labyrintti. Kuvat: Ania Padzik

Lopulta sokkelon suunnitteleminen paperilla olikin tapauksessamme ehkä helpoin työ. Enemmän aikaa ja voimaa vaadittiin itse rakennelman pystyttämisessä. Heinäpaaleista saatiin rakennettua hyvä sokkelo, mutta niitäpä sai sitten kanniskella. Heinäpaaleja tarvittiin noin 200! Onneksi heinäpaalien kantamiseen löytyi runsaasti auttavia käsiä, ettei allekirjoittaneen tarvinnut yksin niitä raahata. Rakentaminen sujuikin joutuisasti, ja Keskiaikapäivänä lauantaina 27.6. pääsevät kaikki kävijät tarkastelemaan lopputulosta ja selvittämään tietään ulos sokkelosta.

Sokkelo alkaa hahmottua. Seiniä korotetaan vielä toisella kerroksella heinäpaaleja. Kuva: Sida Rouvinen

Mikko Myllyntausta