Kalliossa kädenjälki - valokuvia Suomen kalliomaalauksilta

Linnan Voudinsalissa avautui tänään valokuvanäyttely Suomen kalliomaalauksista. Valokuvataiteilija Ismo Luukkonen on valokuvannut kalliomaalauksia ja niiden sijaintipaikkoja 1990-luvun alusta saakka.

Kalliossa kädenjälki -näyttely tuo kivikaudella, 7000-3500 vuotta sitten rautaoksidi- eli punamultamaalilla  maalatut kuvat Turun linnan vierailijoiden silmien eteen. Suurin osa maalauksista on maalattu pystysuoraan vedestä kohoavalle, ylöspäin kaartuvalle kallionseinämälle. Luukkonen on digitaalisesti käsitellyt valokuvia siten, että punamultamaalin punainen sävy korostuu kallion rosoista pintaa vasten. Luonnossa monet kuvat näkyvät erityisesti kesäaikaan hieman heikommin ja monet maalaukset sijaitsevat melko vaikeakulkuisissa paikoissa.

Kuvat: TMK/Maria Huokkola

Kalliomaalaukset ja luonto

- Luonnossa kalliomaalauksia ja erityisesti kädenjälkikuvia katsoessa minulle on kuvaustilanteissa tullut hyvin voimakas tunne  historian kerroksellisuudesta. Olen konkreettisesti sillä hetkellä samalla paikalla kuin kallioon kädenjälkensä jättänyt ihminen tuhansia vuosia sitten, Luukkonen kertoo.

Valokuvanäyttelyn kuvista suurimmassa osassa nähdään itse maalauksia, mutta joukossa on myös näyttäviä panoraama-valokuvia vedestä kohoavista jylhistä, usein ylöspäin kaartuvista kallioista. Kallion kovertuva muoto on myös osaltaan auttanut hauraita maalauksia säilymään säiden armoilla, samoin kuin kallionpintaa pitkin usein valunut piioksidi. Luukkonen kertoo dokumentoineensa kalliomaalauksia Museoviraston käyttöön, mutta kalliomaalaukset alkoivat dokumentointityön seurauksena kiinnostaa häntä niin paljon kuva-aiheena, että hän on yhä jatkanut niiden kuvaamista.

Turun museokeskuksen kokoelma-amanuenssi, taidehistorioitsija Riina Tiainen puolestaan toteaa, että kalliomaalausten dokumentointi ja maalausten vahvistaminen digitaalisesti ovat auttaneet merkittävästi myös kalliomaalauksiin liittyvän tutkimustyön tekemistä.

-Ismo Luukkosen valokuvissa on minusta erityisen hienoa se, että myös maalauksia ympäröivä luonto tulee niiden kautta osaksi katsomiskokemusta kuten luonnossakin, Tiainen toteaa.

Hirvi, Uittamonsalmi, Ristiina. Kuva: Ismo Luukkonen

Kivikauden elämää ja eläimiä

Luukkosen valokuvia katsoessa voi todella saavuttaa saman tuntemuksen kuin valokuvaaja itse kuvauspaikalla: kalliomaalauksia ympäröivä luonto on voimakas osa katsomiskokemusta. Maalaukset sijaitsevat luonnossa ja ne ovat tavallaan syntyneetkin luonnosta; kuva-aiheissa toistuvat ihmishahmojen, konkreettisten kädenjälkien ja abstraktimpien värialueiden ohella eläinhahmot. Eläimistä selkeimmin tunnistettavissa ovat hirveä kuvaavat hahmot, mutta kuvissa näkyy myös esimerkiksi käärmeeltä näyttäviä hahmoja. Kalliomaalauksia on usein lähdetty tulkitsemaan esimerkiksi pyyntikulttuurin tai shamanistisen uskonnon kautta, mutta sekä Luukkonen että Tiainen painottavat maalausten olevan erittäin monitulkintaisia. Maalaukset avaavat kivikauden ihmisten elämää nykyihmiselle ja tekevät konkreettisella tavalla menneisyyden ymmärrettäväksi.

Näyttely on ollut ensimmäistä kertaa esillä Suomen kansallismuseossa vuonna 2011. Turun linnan näyttelyssä nähdään nyt myös uusia valokuvia Luukkoselta. Näyttely on avoinna 21.9.2014 asti.

Näyttelyn oheisohjelma  

17.5.2014 klo 10.15 Taidehistorioitsija, kokoelma-amanuenssi Riina Tiaisen asiantuntijaopastus esihistoriallisen ajan taiteesta ja Suomen kalliomaalauksista.

21.9.2014 klo 13 Taiteilija Ismo Luukkosen erikoisopastus Suomen kalliomaalauksista.

Syyskuussa koko perheen työpajoissa taiteillaan kalliomaalausten innoittamana. Tarkempi työpajojen aikataulu päivitetään Turun museokeskuksen verkkosivuille.

Tilattavat opastukset ryhmille opastilaukset.linna@turku.fi tai puh. 02 262 0322.

Teksti:

Maria Huokkola

Turun museokeskus

Yksi esine – monta valokuvaa

Ennen kuin museoesineet viedään näyttelyyn, toimitetaan ne valokuvattaviksi. Kuvat päätyvät esinetiedoin varustettuihin luetteloihin, joita yleisö saa tarkasteltaviksi kosketusnäytöiltä. Harvoin riittää yksi valokuva esineestä, sillä museovieraille halutaan esitellä yksityiskohtia, ornamentteja ja puumerkkejä.  Esineen pohjasta voi löytyä ajoitusta helpottava leima tai tieto valmistajasta ja valmistuspaikasta. Näyttelyyn tulevien esineitten lopullista määrää ei kukaan vielä ole laskenut, mutta varovaisenkin arvion mukaan reilusti yli tuhat, ainakin jos lasketaan pienoismallien pikkuruiset esineet mukaan. Valokuvaajalle riittää töitä viikkokausiksi näyttelyesineitten parissa.

Valokuvausstudiossa tutkija valokuvaaja Martti Puhakka asettelee kuvattavaksi koristeellisia höyliä. Kuva  Mikko Kyynäräinen.

Useimmiten esine on otettu näyttelyyn löytöpaikan tai käyttötarkoituksen vuoksi, mutta varsinkin näyttelyn ”karkkiseinään” on valittu esineitä esteettisyyden perusteella. Monet käsityötuotteet ovat todellisia taideteoksia. Kotiseutumuseoiden kokoelmiin on päätynyt kaiverruksin ja maalauksin koristettuja rukinlapoja, mutta niitä löytyy myös Turun museokeskuksen varastoista. Ei ihme, että esineiden koristeet ovat mykistävän kauniita, sillä onhan niistä monet valmistettu morsiuslahjoiksi ja sulhasmies on pannut parastaan. Taidokkaasti tehtyjä yksityiskohtia saattaa olla myös ihan tavallisissa arkisissa työkaluissa. Mukavampi oli timpurin työskennellä, kun työkalu oli kokonaan itse valmistettu ja viimeistelty sydämin ja kukkaornamentein.

Salme