Alttariristin salaisuudet

Tänään on vuorossa reformaatioviikon kolmas esinevalinta Valtapeliä-näyttelystä.

Kun ajatellaan, miten reformaatio vaikutti tavallisten ihmisten arkeen ja uskonelämään, tulee mieleeni keskeisenä muutoksena suhtautuminen pyhimyksiin ja pyhäinjäännöksiin eli reliikkeihin. Katolisessa kirkossa pyhimyksillä on tärkeä rooli rukousten ja pyyntöjen välittäjinä. Reformoidussa opissa pyhäinjäännösten ja pyhimysten merkitys riisuttiin ja niihin liittyvät tavat leimattiin jopa pyhimysten palvonnaksi. Kirkoista määrättiin poistettaviksi pyhimysveistokset, alttarit ja pyhäinjäännökset. Muutos tapahtui kuitenkin hitaasti, ja tiedetään että vielä 1600-luvun alussa käytössä oli myös sivualttareita vastoin reformaation ajatusta yhdestä alttarista.

Tämän päivän esinevalinta liittyy katolisen ajan alttareihin ja pyhäinjäännöksiin. Lempäälän alttariristi on yksi lempiesineistäni Valtapeliä-näyttelyssä. Risti kertoo reformaatioajasta monella tavalla ja sen näyttävä ulkomuoto kätkee alleen myös yllätyksiä. Risti kuuluu Suomen kansallismuseon kokoelmiin eli kyseessä on näyttelylaina. Se on nyt ensimmäistä kertaa yleisön nähtävillä. Tutkitaanpa tarkemmin.

Risti on kaikille tuttu kristinuskon tunnus, joka symboloi Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemusta. Tätä ennen 1400-luvun puoliväliä valmistettua ristiä on käytetty sekä alttarilla että kulkueissa. Ristiosa on upotettu jalustaan, josta se voitiin irrottaa ja kiinnittää kulkuetta varten salkoon.

Alttariristin kimalteleva ulkomuoto kätkee alleen salaisuuden. Risti on nimittäin kullatuilla kuparilevyillä päällystettyä puuta. Ehkäpä tässä on syy sille, miksi risti on aikanaan säästynyt Kustaa Vaasan määräämiltä kirkollisten arvoesineiden takavarikoilta? Risti on koristeltu Kristus-hahmolla ja sakaroiden päihin upotetuilla vuorikristalleilla. Kristallien lähempi tarkastelu paljastaa, että ylimmän kristallin tausta on maalattu vihreäksi ja siihen on kirjoitettu punaisella ”pax vobis’” eli tervehdys ”rauha kanssanne”. Alimman vuorikristallin alla on pala punaista kangasta, joka saa kristallin hehkumaan punertavana. Vaakapuiden päissä olevien vuorikristallien alla on hohtavaa hopeafoliota. Risti on hyvin kaunis ja katse jää viipyilemään sen yksityiskohtiin.

Lisää yllätyksiä paljastuu ristin takapuolelta. Keskellä erottuu luukku, jonka alta löytyy viisi pientä lokeroa. Nykyään lokerot ammottavat tyhjinä, mutta aikanaan ne ovat säilyttäneet reliikkejä eli pyhäinjäännöksiä. Reliikki tarkoittaa katolisessa kirkossa pyhimyksen ruumista, sen osaa tai esinettä, joka on ollut kosketuksessa pyhään henkilöön. Ennen reformaation alkua Suomessa on säilytetty satoja reliikkejä katolisten kirkkorakennusten alttareilla. Minnehän tämän alttariristin reliikit ovat aikojen saatossa joutuneet? Ja keihin pyhimyksiin ne ovatkaan liittyneet? Reliikkejä on Suomessa myös säilynyt merkittävä määrä Turun tuomiokirkossa, ja Ahvenanmaaltakin tunnetaan yksi ristin sisälle kätketty reliikki. Reliikkejä on siis haluttu suojella ja säilyttää vielä luterilaisenakin aikana. Valtapeliä-näyttelyssä Lempäälän alttariristin parina samassa vitriinissä on Pyhän Benedictan reliikki Turun tuomiokirkosta.

Pyhimykset näkyvät kulttuurissamme ja ympäristössämme edelleen monin tavoin. Pyhimysaiheesta on luvassa esinevalinta myös huomenna.

Päivi Lönnberg

Näyttelykuraattori

Kuvat

Mikko Kyynäräinen ja Päivi Lönnberg / TMK

Lähteenä on käytetty julkaisua Kirkkojen ja kartanoiden kätköistä (Visa Immonen, 2015).

Nyt saatavana Coco Pyhä Ramattu Suomexi

Tänään tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä, kun Martin Luther julkaisi 95 kirkon harjoittamaa anekauppaa kritisoivaa teesiään. Lutherin herättämä keskustelu leimahti ennennäkemättömällä voimalla, ja sen vaikutukset levisivät myös Ruotsin valtakuntaan. Ruotsin itäiseen osaan, Suomeen reformaatio tuli erityisesti Turun ja Viipurin kautta.

Yksi Martin Lutherin keskeisistä ajatuksista oli, että jokaisen tulisi saada itse tutustua kristillisen opin perusteisiin. Suomen kirjakielen syntyminen tämän ajatuksen toteuttamiseksi onkin merkittävimpiä reformaation vaikutuksia Suomessa. Pitkällä aikavälillä myös kansan opettaminen lukemaan pohjautuu tähän Lutherin ajatukseen.

Mutta tiedätkö milloin Raamattu julkaistiin ensimmäisen kerran kokonaan suomeksi? Vastaus on vuonna 1642. Tuolloin Ruotsia hallitsi kuningatar Kristiina, joten ensimmäinen suomenkielinen Raamattu ”Biblia, Se on: Coco Pyhä Ramattu Suomexi” tunnetaan myös nimellä Kristiinan Raamattu. Kuusikiloisesta kirjajärkäleestä otettiin Tukholmassa 1200 kappaleen painos, josta 750 kappaletta tuli Suomeen.

Ajan hammas on puraissut ensimmäisen suomenkielisen Raamatun nimiölehteä.

Raamatulla on painoa noin kuusi kiloa. Suuret metallihelat suojaavat kirjan nahkaisia kansia.

Raamatun käännöstyö ja saattaminen painokuntoon oli pitkä prosessi. Mikael Agricola aloitti kääntämisen 1530-luvulla työskennellessään Turun piispan palveluksessa. Työ jatkui Wittenbergissä, jonne Agricola matkusti 1536 opiskelemaan latinaa, kreikkaa ja hepreaa. Uuden Testamentin käännös valmistui vuonna 1548. Agricola käänsi myös Vanhaa Testamenttia luultavasti avustajien kanssa yhdessä, mutta työ jäi kesken. Käännöstyöhön palattiin vuonna 1602, kun kuningas Kaarle IX asetti komitean valmistelemaan Raamatun suomennosta. Vieläkään projekti ei edennyt kovin nopealla aikataululla. Lopullinen käännös perustuu heprean ja kreikankielisiin teksteihin, mutta käännöksessä on seurattu myös Lutherin saksannosta ja uudistettua ruotsinnosta vuodelta 1618 (ns. Kustaa II Adolfin Raamattu). Raamatun käännöksen tyylieroja hiottiin vastaamaan tavoitetta hyvästä ja puhtaasta suomesta. Lopulta vuonna 1642 ensimmäinen suomenkielinen Raamattu tuli painosta. Ruotsinkielinen Raamattu oli käännetty jo 101 vuotta aiemmin, vuonna 1541 (ns. Kustaa Vaasan Raamattu).

Kristiinan Raamatun kirjaintyyppi on saksalainen fraktuura, joka on suht helposti nykylukijankin luettavissa. Kirjan kuvituksena on saksalaisen Jacob Moresin puupiirroksia. Piirrokset kuuluvat 1500-luvun lopun ja 1600-luvun alun suosituimpiin, luterilaisten Raamattujen kuvituksiin.

Kuvassa vasemmalla suomenkielinen Kristiinan Raamattu (1642) ja oikealla ruotsinkielinen Kustaa II Adolfin Raamattu (1618). Kuvanottohetkellä oli mietinnässä miltä aukeamalta Raamatut avataan näyttelyyn ja mitä valittu aukeama kertoisi reformaatioajasta.

Kristiinan Raamattuun liittyy myös dramatiikkaa. Kuningatar luopui kruunusta vuonna 1654. Kruunusta luopumisen taustalla oli Kristiinan halu kääntyä katoliseen uskoon ja muuttaa Roomaan. Ruotsin lisäksi kuningattaren päätös kohahdutti koko Eurooppaa. Protestanttisen Ruotsin kuningattaren kääntyminen oli suuri voitto katoliselle kirkolle ja paaville. Joidenkin kuningatar Kristiinan aikana painettujen Raamattujen alussa oli hallitsijattaren kuparipiirroskuva. Hänen luovuttuaan kruunusta ja käännyttyä katoliseen uskoon kuvia revittiin irti monista Raamatuista. Turun museokeskuksen kokoelmiin kuuluvassa Raamatussa Kristiinan kuvaa ei ole, mutta siinä ei myöskään näy merkkejä revitystä sivusta.

Päivi Lönnberg

Näyttelykuraattori

Kuvat Mikko Kyynäräinen ja Päivi Lönnberg

Lisää luettavaa:

http://www.helsinki.fi/vvks/katsaus_vanhaan_kirjallisuuteen/3_1640-1700/index.html

Uunikaakeleista löytyy viesti reformaation puolesta

Reformaatioviikko käynnistyi tänään ja sen merkeissä linnan blogissa tutustutaan seitsemään näyttelykuraattorin valitsemaan esineeseen Valtapeliä-näyttelystä. Ensimmäisenä valintana ovat uunikaakelit, jotka ovat löytöjä Turun linnasta. Kaakelit kytkevät Turun ja Turun linnan reformaation laajempaan mittakaavaan Itämeren alueella.

Reformaatio käynnistyi 500 vuotta sitten Martin Lutherin julkaisemista teeseistä, joissa hän kritisoi anekauppaa. Lutherin tarkoituksena oli herättää keskustelua eikä tarkoituksena ollut perustaa uusia kirkkokuntia. Keskustelu kuitenkin leimahti ennennäkemättömällä voimalla ja sen vaikutukset levisivät Ruotsiinkin. Kustaa Vaasa nousi Ruotsin valtaistuimelle 1523 ja aloitti valtakunnassa reformaation. Yhteydet katoliseen kirkkoon katkaistiin ja valtakunnan ohjaaminen uuden opin mukaiseen uskoon alkoi.

Miten nämä kaakelit sitten liittyvät reformaatioon? Renessanssityylisissä levykaakeleissa on kuvattuna Saksin vaaliruhtinas Johann Friedrich I (1503–1554) ja hänen puolisonsa Sibilla Kleveläinen. Friedrich I oli yksi tunnetuimmista reformaation maallisista kannattajista ja reformaatiota puolustavan Schmalkaldenin liiton johtohahmo. Hän oli hyvin suosittu aihe reformaatiopropagandassa, ja säilytti asemansa esikuvallisena reformaation puolustajana 1600-luvulle asti.
 

Kaakelit on löydetty Turun linnasta ja ne ovat koristaneet linnan edustustilojen uuneja. Friedrichin ja hänen puolisonsa muotokuvien valitseminen kaakeleiden koristeaiheiksi viestii politiikan ja uskonnon vahvoista kytköksistä. Kaakelit voidaan nähdä kannanottona reformaation puolesta ja merkkinä herttua Juhanan luterilaisesta uskosta. Kaakelit ajoittuvat 1560-luvulle aikaan, jolloin Juhana avioitui Puola-Liettuan prinsessa Katariina Jagellonican kanssa. Katariina oli katolilainen ja avioliittosopimukseen hänelle kirjattiin oikeus säilyttää uskonsa. Juhanan kytkökset katoliseen kirkkoon puolisonsa kautta herättivät epäluuloja, ja myöhemmin Ruotsissa supatettiin jopa epäilyksiä Juhanan uskonnollisen vakaumuksen laadusta.

Kaakeleille löytyy toinenkin linkki Saksin ruhtinaskuntaan. Kaakelien valmistajaksi on arveltu Turun linnassa vuosina 1560–1563 työskennellyttä savenvalaja Abraham von Wittenbergiä. Nimensä mukaisesti hän lienee tuonut kaakelien muotit mukanaan kotiseudultaan Wittenbergistä, Saksin ruhtinaskunnan pääkaupungista. Kaakeleiden koristeaihe ei ole erikoinen, sillä Ruotsin 1500-luvun hallitsijat ja valtaeliitti käyttivät taidetta luterilaisuutensa korostamiseen. Esimerkiksi kuningas Kustaa Vaasa tilasi Wittenbergin tunnetuimman taiteilijan Lucas Cranachin verstaalta taideteoksia osoittaakseen yhtäältä kuningashuoneen loistoa mutta toisaalta myös luterilaista vakaumusta. Samanlainen tarkoitus liittyy näihin Juhana-herttuan aikaisiin Turun linnan kaakeleihin. Tällaisia kaakeleita on löydetty myös Turun keskustan varakkaiden talojen raunioista. Ovatkohan kaakeleiden koristeet olleet kuuma puheenaihe 1500-luvun linnan juhlissa tai kaupunkilaisten saleissa?

Päivi Lönnberg

Näyttelykuraattori

Kuvat

Mikko Kyynäräinen / TMK

Kaakelit kuuluvat Turun museokeskuksen kokoelmiin

Lähteenä käytetty FT Kirsi Majantien artikkelia ”Saksin vaaliruhtinas Johann Friedrichin muotokuvat Turun linnan kaakeliuuneissa”, julkaisussa Pohjoinen reformaatio (2016 toim. Meri Heinonen ja Marika Räsänen).

Näyttelykuraattorin valintoja reformaatioviikolle

Ensi viikolla käynnistyy valtakunnallinen reformaatioviikko. Turussa on runsaasti tapahtumia reformaation merkkivuoden teemaan liittyen, ja Turun linna on tietysti viikon ohjelmassa mukana Valtapeliä-näyttelyn, näyttelyopastusten ja Ruhtinasreformaatio-pienoisnäytelmän muodossa.

Reformaatioviikkoon liittyen täällä linnan blogissa julkaistaan maanantaista alkaen joka päivä viikon ajan yksi näyttelykuraattorin valinta. Luvassa on tietoa ja tarinoita valikoiduista Valtapeliä – Reformaatio Suomessa -näyttelyssä nähtävistä esineistä. Näyttelyn kaikki noin 250 esinettä kantavat kertomuksia luterilaisen reformaation vaikutuksesta maassamme. Näyttelyssä reformaatiota käsitellään kulttuuria hitaasti muuttavana ilmiönä. Näkökulma lähtee valtakunnan hallinnon tasolta. Näyttelyssä selviää, miten uskonto ja politiikka kietoutuivat yhteen Vaasa-suvun kuninkaiden valtapelissä läpi 1500-luvun. Esineet kertovat, miten valtapeli ja reformaatio näkyivät ja vaikuttivat Turussa ja lähiseudulla tavallisen kansan arjessa ja ympäristössä. Ei ollut aivan selvää tulisiko Ruotsista lopulta katolinen vai luterilainen maa.

Otetaan jo pieni varaslähtö reformaatioviikkoon shakkipelin muodossa. Kuvan shakkinappulat on löydetty Turun keskiaikaisen keskustan alueelta, Åbo Akademin tontilta läheltä tuomiokirkkoa. Strateginen lautapeli shakki oli alkuun yläluokan peli, mutta se levisi ajan myötä eri yhteiskuntaryhmiin. Shakissa pelaajan armeija pyrkii voittamaan vastapuolen armeijan. Shakkinappulat on valittu näyttelyyn kuvastamaan valtapeliä ja sen lopputulosta Ruotsin valtakunnassa. Voittajien puolelle päätyivät kruunu ja aateli, jotka hyötyivät reformaatiosta monin tavoin mm. omaisuuttaan ja valtaansa kartuttamalla. Valtapelin tätä puolta kuvastavat kuningatar ja ritari (nykyshakissa hevonen). Häviäjien puolelle jäivät kirkko ja luostarilaitos, joita edustaa näyttelyssä piispanhiipan muotoinen piispa (nykyshakissa lähetti).

Shakkinappulat 1300-1400-luvulta. Vasemmalla kuningatar, takana ritari (nyk. hevonen) ja etualalla piispa (nyk. lähetti). Löydöt kuuluvat Turun museokeskuksen kokoelmiin.

 Shakkinappulat valmisti ja maalasi käsin Janne Aakko. Hieno toteutus, eikö!

Shakkipeli toteutettiin myös toiminnallisena kohteena näyttelyyn. Projektityöntekijä Janne Aakko keksi mahtavan idean shakista, jossa pelaajat voisivat valita joukkojensa kokoonpanon itse. Pelin lomassa pelaajat voivat miettiä, miten historia olisikaan mennyt, jos jokin historian kulkuun vaikuttanut tapahtuma tai siirto olisi toteutunut eri tavoin. Kuninkaat, kuningattaret, piispat, linnat, ritarit ja sotilaat ovat valmiina peliin...

Historian käänteet saavat vaihtoehtoisia muotoja tässä shakkipelissä.

Englantilainen Lucy Burrows kauhistuu sisarensa Alexin siirrosta.

Muistutan vielä lopuksi, että näyttelyn oheisohjelmaa järjestetään tänä vuonna vielä kahtena viikonloppuna.

Näyttelyopastukset:

la 28.10. klo 15

su 29.10. klo 15

la 4.11. klo 15

su 5.11. klo 15

Pienoisnäytelmä Ruhtinasreformaatio:

su 29.10. klo 14.30 ja klo 16

su 5.11. klo 14.30 ja klo 16

Reformaatioviikon ohjelma löytyy kokonaisuudessaan tästä linkistä.

Teksti & kuvat

Päivi Lönnberg

Näyttelykuraattori 

Kustaa Vaasa palaa Turun linnaan pienoisnäytelmän päähenkilönä

Kuningas Kustaa Vaasa on mies, joka ei turhia aikaile. Uusi luterilainen uskonto tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia sille, joka uskaltaa ne hyödyntää
 – ja Vaasahan uskaltaa!

Näin tiivistyy sunnuntaina 15.10. ensi-iltansa saavan Ruhtinasreformaatio-pienoisnäytelmän lähtökohta. Turun linnan Keskiaikaisessa kuninkaansalissa esitettävä näytelmä vie loppukesään 1530, jolloin kuningas Kustaa Vaasa vieraili linnassa. Näytelmä kertoo määrätietoisesta hallitsijasta, hänen toimeenpanemistaan uudistuksista sekä niiden vaikutuksista turkulaisten arkeen.

Idea näytelmästä syntyi viime syksynä, kun pohdimme oheisohjelmaa 1500-luvun uskonnollis-poliittisista kiemuroista ja Vaasa-suvun valtataisteluista kertovalle näyttelylle Valtapeliä – reformaatio Suomessa. Kustaa Vaasan vierailu linnassa on herkullinen lähtökohta näytelmälle, sillä tapahtumapaikka, päähenkilö ja ajankohta pohjautuvat todellisiin tapahtumiin. Näytelmän käsikirjoittajaksi kutsuttiin Emmi Louhivuori, joka on tuttu mm. Keskiaikaisten markkinoiden markkinanäytelmien käsikirjoittajana ja ohjaajana.

Näytelmän tarina alkoi hahmottua nopeasti, sillä Kustaa Vaasan valtakaudelta ei tapahtumia puutu. Vaasa nousi valtaistuimelle 1523 tilanteessa, jossa Ruotsi oli eronnut Kalmarin unionista. Kuningasta vaivasivat taloudelliset ongelmat ja poliittinen epävarmuus. Kustaa Vaasa ratkaisi tilanteen ryhtymällä keskittämään valtaa itselleen sekä uudistamalla ja tehostamalla valtakunnan keskus- ja paikallishallintoa sekä verotusta. Samaan aikaan edistetyn reformaation varjolla Vaasa saattoi ottaa kruunun haltuun kirkon valtavan omaisuuden ja syrjäyttää korkeat kirkonmiehet valtion tärkeistä viroista.

Kustaa Vaasa, Cornelius Arendtzin kopio 1540-luvulla maalatusta muotokuvasta, Kansallismuseo.

Louhivuori kertoo käsikirjoitusprosessissa lähteneensä liikkeelle Kustaa Vaasan monisärmäisestä persoonasta. ”Vaasa on näytelmän liikkeelle paneva voima. Hän on vahva ja itsetietoinen hallitsija, jonka käskyihin ja oikkuihin näytelmän muut roolihahmot yrittävät parhaansa mukaan sopeutua.” Louhivuoren mukaan pienoisnäytelmän keskeiseksi teemaksi nouseekin valta. ”Tanskalaisten sortovaltaa vastaan nousseesta Vaasasta tuli itse valtaan päästyään keinojakaihtamaton yksinvaltias, joka haali itselleen valtaa ja omaisuutta mistä suinkin irti sai”.

Vaasan toimeenpanemia uudistuksia tarkastellaan näytelmässä paikallisesta näkökulmasta. Turkulaisille Vaasan toimet näkyivät mm. Kuusiston piispanlinnan purkamisena ja kirkon omaisuuden takavarikoimisena. Ruhtinasreformaatio-näytelmässä nähdään, miten kirkon aarteet vilahtavat kruunun kirstuihin, Kuusiston piispanlinnan tiilet hyödynnetään linnan uudistustöihin ja kallisarvoiset kirkonkirjat saavat uuden käyttötarkoituksen linnan tilikirjojen kansina, Louhivuori kuvailee. Myös luostarien lakkauttaminen ja muutokset jumalanpalveluselämässä herättävät hämmennystä turkulaisten keskuudessa.

Kustaa Vaasan vuoden 1530 matkan tarkoituksena oli näyttäytyä valtakunnan itäisessä osassa ja tarkastaa toimeenpantujen uudistusten toteutumista. Näytelmän myötä Kustaa Vaasa palaa Turun linnaan.

Ruhtinasreformaatio

Käsikirjoitus ja ohjaus: Emmi Louhivuori
Rooleissa: Ikaros Ainasoja, Petra Lähde, Taina Malmikare, Kari Päiviö, Timo Salo

Esitykset Keskiaikaisessa kuninkaansalissa, kesto noin 30 minuuttia. Esitys alkaa linnan lipunmyyntiaulasta.

su 15.10. 14.30 ja 16

su 22.10. 14.30 ja 16

su 29.10. 14.30 ja 16

su 5.11. 14.30 ja 16

Näytelmäpäivinä järjestään myös yleisöopastukset Valtapeliä-näyttelyyn klo 15. Opastukselle ehtii klo 14.30 näytelmän jälkeen tai ennen klo 16 esitystä.

Hinta: linnan sisäänpääsymaksu + 3 €/hlö, jolla pääsee halutessaan myös yleisöopastukselle.

Agricolan rucouksia

Edellisessä postauksessa oli nähtävänä Mikael Agricolan käsialaa. Toisenlaista Mikael Agricolan tuotantoa Valtapeliä-näyttelyssä edustaa Rucouskiria vuodelta 1544. Agricola onnistui Suomessa ensimmäisenä painattamaan käsikirjoituksensa kirjoiksi. Rucouskiria seurasi ensimmäisenä painettua Abckiriaa.

Lähes 900-sivuinen Rucouskiria sisältää mm. lähes 700 rukousta. Joukko rukouksia on laadittu rauhan ja esivallan puolesta. Tässä niistä yksi esimerkki.

Rukous kuninkaan ja valtakunnanneuvoston puolesta. Kuninkaan nimi on merkitty N-kirjaimella, joka lukiessa korvattiin kulloisenkin kuninkaan nimellä.

Nykyisen lukutavan mukaan Rukous kuninkaan ja valtakunnanneuvoston puolesta kuuluu näin: 

Kuninkaan ja riikiroodin eδestä r[ukous] 
Oo kaikkivaltias, ijankaikkinen Jumala, joka sekä taivahat että maat ja kaikki luontokappalehet viisahasta hallitset, katso armolisesta meiδän armolisen Herran Kuninkahan päälle N. ja riikinraaδin puoleen ja myös kaikkehin muihin päin, jotka hallitseman ja regeeraaman pitää maakunnat, valtakunnan, kaupungit ja kylät. Ja anna näinnen kaikkein hurskaasti ja oikein hallita heiδän kansaansa tässä mailmas, että he siittä ynnä mahδaisit asuva ja nautita taivahan valtakuntaa sinun kanssas ijankaikkisesta. Aamen.

Mahtoivatko reformaatioajan muutokset ja Kustaa Vaasan ajamat uudistukset kirvoittaa rukouksia kohti taivaita? Rucouskiria ja lisää esimerkkejä sen sisällöstä on nähtävänä Valtapeliä-näyttelyssä.

Teksti:

Päivi Lönnberg, näyttelyn kuraattori
Rukouksen kirjoitusasu emeritaprofessori Kaisa Häkkinen

Kuva:
Mikko Kyynäräinen, TMK

Haluatko nähdä millaista oli Mikael Agricolan käsiala?

Jos vastaus otsikon kysymykseen on kyllä, kannattaa ottaa suunta kohti Turun linnaa. Näin nyt vietettävän Agricola-viikon kunniaksi on nostettava yksi esine Valtapeliä - Reformaatio Suomessa -näyttelystä.

Mikael Agricolan käsialaa. Mustekynä liikkui vikkelään vuonna 1542 Kustaa Vaasan käskystä. Tämän sivun tarkemmasta sisällöstä on tietoa Valtapeliä-näyttelyssä.

Kuningas Kustaa Vaasan Ruotsin valtakunnassa ajaman reformaation yhtenä seurauksena oli kaikkien kirkon maatilojen peruuttaminen valtiolle 1540-luvulla. Kuningas halusi saada tarkempaa tietoa myös kirkon keräämistä veroista. Tätä tarkoitusta varten laadittiin selvityksiä, joista Suomen aluetta koskien ensimmäisen kirjoitti Mikael Agricola. Se tunnetaan nimellä Selvitys Turun tuomiokirkon ja papiston omaisuudesta ja tuloista.

Mikael Agricola oli selvityksen laatimisen aikaan Turun katedraalikoulun rehtori ja tuomiokapitulin nuorin jäsen. Onkin arveltu, että Agricola ei laatinut tätä yksin vaan toimi lähinnä kirjurina.

Selvityksen nimi viittaa ainoastaan Turkuun, mutta siinä listattiin koko silloisen Turun hiippakunnan kaikista seurakunnista kerätyt kymmenysverot vuosilta 1540–1541. Tämän lisäksi siihen kuuluivat tiedot Turun tuomiokirkon saamista tuloista sekä tuomiokirkon pappisvirkoihin ja näiden palkkatiloihin liittyvät verotulot vuodelta 1541. Mukana on myös lista papiston maksamasta linnaleiri- ja apuverosta, jotka olivat nekin reformaation mukanaan tuomia uusia rasitteita. Selvityksessä on myös luettelo Turun hiippakunnan kaikista lääninrovasteista. Lopussa on vielä Turun tuomiokirkon Mustan kirjan sisällysluettelo.

Hengästyttävä lista. Kustaa Vaasa tosiaan piti huolen, että tiedot kirkon omaisuudesta ja tuloista kirjattiin tarkasti ja toimitettiin edelleen Tukholmaan...

Teksti:
Tutkija Meri Heinosen kirjoittaman näyttelytekstin pohjalta
Päivi Lönnberg, näyttelyn kuraattori

Mikael Agricolan kirjoittama Selvitys on lainattu näyttelyyn Kansallisarkistosta.

Koululaiset juhlivat linnassa 99-vuotiasta Suomea

Turun linnan juhlakerros täyttyi perjantaina 2.12. iloisesta tunnelmasta ja puheensorinasta, kun turkulaiset kuudesluokkalaiset pääsivät juhlistamaan Suomen itsenäisyyspäivää reformaation hengessä.

Turku on järjestänyt kuudesluokkalaisille itsenäisyyspäiväjuhlan Turun linnassa vuodesta 2001 lähtien. Juhliin pääsevät vuosittain eri koulujen oppilaat. Tänä vuonna mukana oli noin 350  tilaisuuteen arvokkaasti pukeutunutta kuudesluokkalaista.

Itsenäisyyspäivän juhlassa kuultiin asiaan kuuluvasti juhlapuheita, suomalaista musiikkia sekä laulettiin yhdessä Maamme laulu molemmilla kotimaisilla kielillä.

Tässäpä muutamia tunnelmakuvia tapahtumasta.

Tilaisuuden alussa osallistujat kättelivät isäntäparin Turun kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Seppo Lehtisen ja hänen vaimonsa Kaija Lehtisen.

  Juhlaväki pääsi tapaamaan juhlissa myös kuningas Kustaa Vaasan sekä hänen hoviväkeään.

Reformaation juhlavuoden kunniaksi paikalle oli päässyt Turun Mikael eli Mikael Agricola, joka tarinoi omista kouluvuosistaan.

Juhlatarjoilut maistuivat juhlakansalle, joka nautti mm. kuohumaljat, suklaakakkua ja herkullista marmeladia.

Raunistulan koulun  6-luokkalaiset olivat pukeutuneet upeisiin koulun varastosta löytyneisiin juhlapukuihin.

Cygnaeuksen koulun tytöt nauttimassa juhlien tarjoiluista.

Tilaisuuden päätteeksi palkittiin paras käyttäytyjä, joka tällä kertaa oli Vera Suomi Topeliuksen koulusta. Kirjapalkinnon voittajalle ojensivat sivistystoimialan johtaja Timo Jalonen ja museopalvelujohtaja Olli Immonen. 

Kuvat: Turun kaupunki/Sivistystoimiala Nanna Madetoja ja Eeva Simola

Kirjajulkkarit ja näyttelykuulumisia

Turun linnassa vietettiin tänään Pohjoinen reformaatio -tietokirjan julkkareita. Kyseessä on suurelle yleisölle suunnattu, lähes nelisataasivuinen tietokirja, joka tarjoaa lukijoille uusinta tutkimustietoa 500 vuotta sitten käynnistyneen reformaation leviämisestä ja vaikutuksista nykyisen Suomen ja Turun seudulla. Reformaatiota tarkastellaan kirjassa kulttuurisena ilmiönä ja uskonnollisena murroksena, joka ulottui keskiajan lopulta puhdasoppisuuden aikaan asti.

Pohjoinen reformaatio vie lukijansa kiinnostavalle matkalle historiaan yhdessä tutkijoiden kanssa. Kirjan seitsemässä luvussa tutustutaan tapahtumiin, paikkoihin, esineisiin ja teksteihin, jotka vievät paikoin hyvin lähelle reformaatioaikana eläneiden aikalaisten arkea. Artikkeleissa kuvataan myös lähteitä ja päättelyprosesseja, mikä helpottaa tutkijoiden tekemien johtopäätösten ymmärtämistä. Pääpaino on Suomen ja Turun historiassa, mutta myös Euroopan tapahtumille on varattu tilaa taustoittavien artikkelien muodossa.

Kirjan julkaisu liittyy lokakuussa käynnistyvään kansainväliseen reformaation merkkivuoteen. Tietokirjan kirjoittajat ovat suomalaisia historian, arkeologian, taidehistorian ja kielentutkimuksen asiantuntijoita. Teoksen ovat kustantaneet Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies ja Turun Historiallinen Yhdistys. Kirjasta voi lukea vielä lisää tästä ja hankkia sen omakseen esimerkiksi Turun linnan museokaupasta.

 

Kirjan toimittajat Meri Heinonen ja Marika Räsänen kertoivat, että Pohjoinen reformaatio vie lukijansa matkalle historiaan yhdessä tutkijoiden kanssa.

Julkistamistilaisuudessa kuultiin dosentti Anu Lahtisen esitelmä Pudotuspeli - Aatelin ja kirkon valtataistelu reformaatiokaudella.

Myös Turun linna on mukana reformaation merkkivuoden ohjelmassa. Julkkareissa nähtiin jo yhden esinevitriinin muodossa esimakua 17.2.2017 avautuvasta näyttelystä Valtapeliä - Reformaatio Suomessa. Näyttelyn sisältö pohjautuu nyt julkaistuun tietokirjaan. Näyttelyn nimi Valtapeliä viittaa uskon asioiden kietoutumiseen poliittisiin tapahtumiin läpi 1500-luvun. Näyttelyyn on tulossa noin 200 esinettä Turun museokeskuksen, Kansallismuseon, Turun tuomiokirkkomuseon sekä arkistojen ja kirjastojen kokoelmista. Arkeologiset löydöt, kirkolliset arvoesineet sekä kirjat ja tekstit kuvaavat konkreettisella tavalla kulttuurista muutosta, jonka etenemiseen kukin hallitsija valtakaudellaan myös vaikutti. Näyttelyn valmistelusta on tulossa juttuja tänne blogiin vielä ennen avajaisia.

Julkkareiden yhteydessä oli esillä myös yksi vitriini 17.2.2017 avautuvasta näyttelystä Valtapeliä - Reformaatio Suomessa. Etualalla on koristemaalattuja kalkkilaastin paloja reformaatioaikana lakkautetusta ja puretusta Pyhän Olavin dominikaanikonventista.

Reformaation merkkivuoden ohjelma Turussa on laaja. Tietoja eri toimijoiden tapahtumista löytyy  merkkivuoden omilta nettisivuilta www.reformaatio2017.fi. Reformaatio on näkyvästi esillä myös huomenna käynnistyvillä Turun kirjamessuilla. Ohjelmasta löytyy mm. Pohjoinen reformaatio -tietokirjan esittelyjä ja yleisöseminaareja.

Päivi Lönnberg

Mitä kätkeytyy sermin taakse? Osa 2

Aikaisemmin tuli jo kerrottua että tulevassa aikajananäyttelyssä voi kurkistaa Vaasojen vaatearkkuun ja sovitella erilaisia asuja paperinukkehoviväelle.

Alla hiukan esimakua siitä mitä tuleman pitää. Kaikki hovikuvittaja Kirsi Haapamäen kynästä lähtöisin.

Vaasa-suvun päämies Kustaa I Vaasa oli muotitietoinen mies. Hän veti jalkaansa paheksutut pluderhousut, puki harteilleen renessanssijakun ja verhosi päänsä komealla baretilla.

Eikä pojasta polvi pahentunut. Juhana-herttua herätti espanjalaistyylisellä pukeutumisellaan ihastusta Englannin hovissa asti. Juhanan pönkkähousut oli topattu hevosenjouhilla ja varustettu ajan muoti-ilmiöllä, kalukukkarolla. Sääriä myötäilevät housusukat toivat esille hyvin muodostuneet pohkeet. Pukumiekka kruunasi komeuden.

Eerik, isänsä Kustaan jälkeen kuninkaaksi kruunattu, oli ihastunut kuninkaalliseen purppuraan. Hänen punaiset samettipukunsa oli kirjailtu kullalla ja jalokivillä.

Muodikasta väkeä koko joukko, marakattia myöden. Linnan tilikirjoista voidaan lukea, että lemmikkiapinan pukuun haettiin linnan vaatefatabuurista samettikankaita. 

Naisväestä kerrotaan myöhemmin.

Nina Lepokorpi

Päivä kuninkaana

Museotutkijan työ on monipuolista ja usein mukavaakin. Palkka ei päätä huimaa, mutta työtehtävien vaihtelevaisuus antaa pientä ekstraa. Turun linnassa oli 1997 näyttely ”Turku ja Kalmarin Unioni”. Kyseisen yhteispohjoismaisen liiton syntymisestä oli tuolloin kulunut 600 vuotta.

Ruotsin kuninkaaksi 1523 kruunattu Kuningas Kustaa Vaasa teki lopun liitosta ja tässä roolissa oli myös yksi linnan näyttelyn henkilöhahmoista. Jo aikaisemmin mainittu yhteistyö Turun museokeskuksen (silloinen Turun maakuntamuseo) ja eri alojen oppilaitosten välillä sai vaatetuksen osalta alkunsa juuri em. näyttelyn valmistelun yhteydessä.

Lounais-Suomen taide- ja käsityöoppilaitoksen opiskelija Sirkka-Liisa Vanhanen otti vastaan haastavan lopputyöaiheen. Puku valmistettiin tutkija Markku Ikäheimon mitoilla, se valmistui ajallaan ja kaikki hankkeen osapuolet olivat tyytyväisiä.

1550-luvun hallitsijan vaatetukseen kuuluvat pluderhousut, vartalonmukainen röijy ja sen päälle puettu renessanssitakki. Kaikki silkkiä ja samettia, kullalla ja jalokivillä koristeltua.  Komeuden kruunaavat strutsinsulka päähineessä, kuusipeurannahasta käsin ommellut saapaat ja käsineet, joissa on tilaa kuninkaallisillle pitkille kynsille.

Nina