Näin rakennettiin näyttely Valtapeliä - Reformaatio Suomessa

Linnan aulan valtasi viime torstaina mieletön puheensorina, kun 300 avajaisvierasta odotti avajaispuheita ja ovien avautumista Isoon linnantupaan. Ovien takana odotti näyttely, jota on valmisteltu lähes parin vuoden ajan. Valmista tuli avajaispäivänä klo 16 -- ja sitten halattiin valmistumisen kunniaksi, kuten meillä linnassa on tapana. Linnan asiakaspalvelu, oppaat ja työpaja jatkavat näyttelyn kanssa työtä tästä eteenpäin. Näyttelyn rakentajat, konservaattorit ja tutkijat puolestaan suuntaavat energiansa kohti seuraavia projekteja...

Tässä kuvia ja tunnelmia näyttelyn rakentamisen kulisseista niin Isosta linnantuvasta kuin työtiloistamme Kalastajankadulta.

Pohjapiirustuksesta valmistettiin tällä kertaa pienoismalli. Näyttely alkaa hahmottua ensimmäisen rakennusviikon aikana. Vitriinien rungot ovat pystyssä ja valotornien paikkoja lyödään lukkoon.

Rakentaminen on jo käynnissä, mutta sisältö ei ole vielä aivan valmis. Historiantutkija Meri Heinonen tuli auttamaan Juhana III:n Punaisen kirjan vitriiniin avattavan aukeaman valitsemisessa. Osa painoksesta on punaisessa samettikansissa. Kansalliskirjaston kappaleessa on kauniisti koristellut nahkakannet.

Ensimmäinen vitriini suomen kirjakielen synnystä on valmis. Huomatkaa johtoviidakko vitriinin katolla. Jokainen esine saa oman valospottinsa kuituvaloprojektorista.

Toisella viikolla työmaalla on kaikenlaista viidakkoa muuallakin kuin vitriinien katoilla... Roskakärry on valokeilassa, mutta kumihanskoja, jotain tiettyä poranterää, rullamittaa jne aina etsiskellään. Rakentamista tehdään useassa kohteessa samaan aikaan, joten tarvikkeet eivät koskaan ole siellä, missä ne viimeksi nähtiin...

Vitriinien lasien tarkastaminen ja peseminen sekä sisä- että ulkopuolelta on tärkeä työvaihe.

Valaistus ja esineiden esillepano tekee näyttelyn viimeisen silauksen. Jokaiselle esineelle on valmistettu mittojen mukaan turvallinen ja huomaamaton kiinnitys. Asettelu on yleensä senttien tai jopa millien säätämistä - kuraattorin pikkutarkkuudesta riippuen.

Turun tuomiokirkkomuseon ciborium (ehtoollisleipien säilytysastia) ja Seilin kalkki ja pateeni saatiin paikoilleen nopeasti. Kun taas Kansallismuseosta lainattu, hurjan painava Pyhän Olavin dominikaanikonventin holvin päätekivi aiheutti päänvaivaa. Onko tässä Rodinin Ajattelija vai Turun museokeskuksen konservaattori työssään?

Iso linnantupa on kuutisen metriä korkea tila. Pyörillä liikkuva rakennusteline on vakiovaruste mm. valojen säätämistä tai tässä näyttelyssä viirien ripustamista varten. Näyttely alkaa olla jo melkein valmis. Nyt on enää minuuteista kiinni, kuten pääkonservaattorimme tilanteesta tiedotti.

Eräänä iltana avajaisviikolla tehtiin myöhään Kuusiston piispanlinnan purkamisesta kertovan vitriinin tiilien kiinnityksiä. Vitriinin seinä on tässä erikoispaksu, jotta levy kestää tiilien painon.

Tekstiilikonservaattorimme valmisti Elina Nurmen tekemien pukujen helmoille ja hihoille mittojen mukaiset tuet muotoon kovettuvasta fossshape-kankaasta. Näin painavat puvut kestävät venymättä vuoden ajan näyttelyssä. Kaikkien vitriinien valaistus- ja kosteusolosuhteet on suunniteltu esineiden materiaalien mukaan. Vitriinien valmistelu on yllättävän työlästä. Päivässä aseteltiin, valaistiin ja suljettiin maksimissaan muutama vitriini. Yhteensä vitriinejä on näyttelyssä 19.

Valmista tuli! On aika viettää avajaisia! Näyttelyn avasi arkkipiispa Kari Mäkinen.

Suuri kiitos kaikille Valtapeliä - Reformaatio Suomessa -näyttelyn toteuttamiseen osallistuneille!

Teksti & kuvat:
Päivi Lönnberg, näyttelyn kuraattori

Pietari Brahen pienoishovia rakennetaan 8

Esilinnan pienoismallia on tähän asti rakennettu museokeskuksen työtiloissa Kalastajankatu 4:ssä. Jossain vaiheessa se oli siirrettävä paikkaan jota se esittää, Turun linnaan, ja se päivä oli tänään.

Matkan alkupäässä urakka oli vielä suhteellisen helppo. Ovet auki ja elementit museon pakun tavaratilaan.

Linna luona olikin toinen juttu. Korkealla autolla ei pihaan pääsee, vaan kaikki on kannettava portilta asti, askeleenkaan horjahtamatta.

Eikä perillä odota hissi, vaan ahtaat ja jyrkät portaat, joista kuljetusjoukkojen on myös selvittävä.

Kuten kuvista käy ilmi, Turun linna ei näyttelytilana todellakaan ole logistinen ideaali, jossa isot esineet rullattaisiin trukilla siististi paikoilleen. Kaikki on lihasvoimin keploteltava käytössä olevista oviaukoista, korkeintaan miehen mentävistä.

Brahen hovi on nyt koottavana ja viimeisteltävänä juuri siellä missä sen kuvaamaa elämää lähemmäs neljä vuosisataa sitten vietettiin, Turun linnan esilinnassa.

Siirrossa mukana näyttelyrakentajat Tony Saari, Seppo Kannisto ja Mika Myllymäki.

Pietari Brahen pienoishovia rakennetaan 7

Brahen kamareiden sähköistys on parhaillaan käynnissä. Messinkiset kynttilälampetit saavat valonsa.

Pienoishovia sisustetaan tilikirjoista saatujen tietojen pohjalta niin pitkälle kuin mahdollista. Linnan itäsiiven pohjoispäässä sijaitsivat Pietari Brahen huoneet ja niiden takana linnan uusi ruokasali. Kreivin kamarissa tiedetään olleen kaakeliuuni, 6-ruutinen ikkuna, kaappisänky ja muutama taulu. Kamarissa on myös Amsterdamista tuotu maapallo vuodelta 1648 ja sen parina avaruuspallo. Sinne on valmistumassa  kreivin muistikirja, jossa hän lausui legendaariset sanat ” minä olin mahaani ja maha minuun  …” Kreivin työhuoneen kirjoituspöydällä on hänen kirjoittamiaan ja sinetöimiään kirjeitä. Suuren vaatekaapin ja arkun malli on peräisin linnassa edelleenkin olevista 1600-luvun huonekaluista ja kirjoituspulpetti kuuluu museon kokoelmiin.

Linnan rundellin ruokavarasto täynnä syksyistä satoa.

Linnan tilien mukaan ruokasali kunnostettiin heti Brahen saapumisen jälkeen. Kattoon laitettiin kattokarmit (tulevat näkyviin, kun katto laitetaan paikoilleen). Saliin ja hopeakamariin hankittiin 31 lasiruutua. Saliin rakennettiin uusi uuni ja hankittiin kaksitoista tanskalaista tuolia. Seinille ripustettiin tauluja ja sinistä ja punaista verkaa. Saliin hankittiin myös kynttilänjalkoja, jotka on jo tilattu messinkivalurilta.

Ruokasalin kaksitoista tanskalaista tuolia vielä keskeneräisinä. Alimmaiset poikkipuut ovat vielä kiinnittämättä, jalat profiloimatta ja nahkapäällysteet niitittämättä..

Seija

Mikrokirjailua

Sain tehtäväkseni valmistaa 1600–luvun vuodekatoksen verhot. Katosvuode oli jo valmiina Jarmo Laineen valmistamana ja tulevan verhojen kooksi tulee 4cm x 6,5cm. Tavanomaisia kuvioita verhoissa oli kasvi- ja eläinaiheita. Pienen koon vuoksi suosin enemmän kasvi- kuin eläinaiheita. Aion yrittää kirjailla köynnösmäistä elämänpuuta, johon tulee lehtiä ja kukkia.

Materiaaliksi valitsin ohutta puuvillakangasta. Löysin kankaan rekvisiittavarastostani ja pesin sen. Merkitsin kirjailtavan alueen puuvillalangalla ja huomasin langan olevan melko paksu kankaaseen nähden. Ainoaksi kirjailuun sopivaksi langaksi kelpasi konservoinnissa käytettävää kaksisäikeistä silkkilankaa. Niitä oli jo valmiiksi värjätty erivärisiksi. Kirjontapistoja kokeilin ensin erilaisia ja päädyin tekemään koko kirjailun varsipistoilla. Etupistot olivat liian huomaamattomia ja laakapisto kiristää liikaa pohjakangasta. Lisävalo helpotti työskentelyä huomattavasti. Kirjailun jälkeen vuorasin verhon samalla kankaalla ja tein rypytykset silittämällä. Lopuksi verhot kiinnitetään paikoilleen liimaamalla.

Kuvassa toinen verho on jo valmis ja olen aloittanut toisen verhon kirjailujen tekemisen.

Valmiin katosvuoteen verhoineen ja vuodevaatteineen löytyy uudesta perusnäyttelystämme nukkelinnasta. Uusittu Turun linnan perusnäyttely avautuu 29.6.2013.

Tanja

Pienoishovia rakennetaan 5

Essin tekemät kukka-asetelmat ovat yksityiskohdiltaan todella tarkkoja.

Komeat ja runsaat kukka-asetelmat kuuluivat Pietari Brahen hovin koristuksiin. Barokin kukka-asetelmat olivat runsaita ja epäsymmetrisiä. Asetelmiin saattoi kuulua kukkien lisäksi hedelmiä, vihanneksia, perhosia, hyönteisiä ja jopa käärmeitä. Aikakauden maalausten kukka-asetelmissa saattoi olla kymmeniä - jopa yli sata – eri vuodenaikojen kukkia, kuten keisarin pikarililjoja, akileijoja, pioneita, ruusuja, sinisiä iiriksiä, kevätkelloja, hyasintteja, keltanarsisseja, neilikoita, kevätesikoita, lemmikkejä, syklaameja, omenankukkia, kehäkukkia, tulppaaneja jne. Kukka-asetelmat kuivattiin, jotta niistä riittäisi iloa pidemmäksi aikaa.

Nuo mahtavat kukkavihot kertovat, että kukkien kasvattamisesta oli tullut monille harrastus. Tulppaanien kasvattamisesta tuli eritoten Hollannissa 1600-luvun alkupuolella liiketoiminnan ja keinottelun kohde. Myös Pietari Brahen puutarhassa kasvatettiin keittiöyrttien ja hedelmien lisäksi kukkia. Brahe istututti linnan puutarhaan vuonna 1650 mm. 20 luumu-, 17 päärynä- ja 43 omenapuuta. Hän tilasi puutarhaansa monenlaisia eksoottisia, siemeniä, jotka eivät kuitenkaan kestäneet Turun ankaria sääolosuhteita.

Maljakkoina käytettiin aluksi ruukkuja, pulloja ja kannuja, siis jokapäiväisiä käyttöesineitä. 1600-luvulla kiinalaisesta sinivalkoisesta posliinista ja sitä jäljittelevästä Delftiläisestä fajanssista tuli suosittua myös kukkamaljakkoina.

Kukkaloisto tavoitti linnojen ja kartanoitten puutarhat ja varsinkin kasvillisuuden omituisuudet kiehtoivat. Floristi-nimitys tarkoitti uusien muunnosten kasvattajaa. Kukkien kauppaajat jakoivat 1600-luvulla myyntituotteensa tulppaaneihin, hyasintteihin, pihaesikoihin, loistoesikoihin, tarhaneilikoihin, tarhasulkaneilikoihin, vuokkoihin ja leinikkeihin. Aasiasta ja Amerikasta tuotujen lajikkeiden lisäksi kiinnostuttiin kotoperäisistä kasveista ja erityiseen suosioon kohosivat kasvit, joissa oli kerrannaiset kukat. Näistä ”tuppi tupessa” –kukista tehtiin monenlaisia värikkäitä kukka-asetelmia keramiikka-, metalli ja lasiastioihin.

Eurooppalaista alkuperää olevista puutarhakasveista kaikkein suosituin ja arvostetuin oli ruusu, jota käytettiin hajusteeksi sekä puutahojen ja juhlasalien koristuksiksi. Myös ruusun lääkinnälliset ominaisuudet olivat tiedossa.

Seija ja Salme

Pietari Brahen pienoishovia rakennetaan

Sain kunnian osallistua Pietari Brahen pienoishovin rakentamiseen artesaanin opinnäytetyön merkeissä ja keskitin voimavarani linnan asevarastojen täydentämiseen.

Saamieni tietojen mukaan Turun linnan  vuoden 1641 tileissä linnassa mainitaan olleen mm.  778 muskettia sekä tukihaarukkaa, 1226 paria haarniskoita, 1754 piikkimiehen miekkaa, 998 kypärää, 11 hilparia, 300 pistoolia, 19 rumpua, 1 6-naulainen tykki, 1 3-naulainen  tykki, 2 1-naulaista tykkiä, neljä  kenttätykkiä, yhdeksän falkonettia, 10 kevyttykkiä, neljä kammiotykkiä ja niin edelleen. Ihan kaikki aseet tuskin mahtuivat esilinnan pieniin varustiloihin mutta teemme parhaamme.

Eräs työstämäni yksityiskohta on Pietari Brahen käyttämä komea haarniska. Valmistin haarniskan kuparilevystä korutekniikoita hyödyntäen. Palaset on sahattu, hehkutettu, vasaroitu, sovitettu, viilattu, juotettu, hiottu, hapotettu, hopeoitu ja puhdistettu kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti ja tulee valmiina olemaan lähes yhtä komea näky kuin alkuperäinenkin esikuvansa.

Profiloitu kattilakypärä juontaa juurensa aina Turkkiin saakka josta profiloidun kypärän malli on kulkeutunut Puolan kautta Suomeen hakkapeliittojen mukana.  Vyönsolki on sahattu pronssilangasta. Yksinkertainen keihäs on tinattua kuparia. Keihään kärki on teroitettu neulanteräväksi

 Asekammariin on rakenteilla myös pronssivalettu tykki ammuksineen, mutta tykin malli olkoon vielä toistaiseksi salaisuus.

Muinaistekniikka-artesaani Päivi Rutanen

Nukkelinnaa rakennetaan 2

Nyt pienoislinnassa on päästy rakentamaan toista kerrosta. Ensimmäisen kerroksen keittiöön, saunaan varussepän pajaan, ja panimoon on viritelty tulet uuneihin ja sisustusta syntyy pikkuhiljaa. Benjamin on valmistanut rundellin ruokavarastoon parikymmentä viljatynnyriä ja panimoon patoja ja olutkuurnan. Sauna on enää pesusoikkoja, vihtaa ja lattiaolkia vailla. Päivin taitavissa sormissa syntyy rintapanssareita, kypäriä, hilpareita ja tykkejä varuskamariin ja osahan niistä saa olla rikkinäisiäkin, sillä linnan tilit kertovat niin. Reikäleipiä on leivottu kymmenittäin ja varastoon kasvatetaan parhaillaan viljaa, lanttuja, kaaleja ja nauriita. Onneksi on monta taitavaa tekijää. Renessanssituolien tekijä on parhaillaan haussa.

 

Kun museossa vieraili esikouluryhmä, minulla oli ilo kertoa lapsille, että rakennutan nukkelinnaa työkseni. Voitteko uskoa; jokaisen lapsen ja monen aikuisenkin unelma!

Seija

Pienoismallit saapuivat

Pienoismallia siirtämässä Lauri Leikas ja Nina Lepokorpi.

Linnojen historiaan kuuluvat piiritykset, niin Turun linnankin. Piirityslaitteita havainnollistamaan tilattiin pienoismalleja turkulaiselta Lauri Heikkilältä, joka on valmistanut niitä museolle ennenkin, myös mm. rakenteilla olevaan Aikamoinen aikajana -näyttelyyn.

Mallit saapuivat tänään. Ylläolevassa kuvassa vastapainoheittokoneen eli trebuchetin mallia lasketaan näyttely-yksikön tutkijan pöydälle arvioitavaksi. Vanhempaa perua olivat jo antiikin aikana tunnetut katapultit, jotka perustuivat jousi- tai vääntövoimaan. Jälkimmäistä edustaa tämä laite:

Ruuti tuli Euroopassa käyttöön myöhäiskeskiajalla, se teki mahdolliseksi entistä tehokkaammat aseet niin linnojen puolustajille kuin piirittäjille. Tässä esilinnan pyöreän tornin tykkiryhmä Kaarle-herttuan piiritysten ajoilta 1590-luvulta:

1500-luvun jälkipuoliskolla rakennettu pyöreä torni olikin nimenomaan vastaus asekehityksen tuomaan haasteeseen, mutta kuten tiedämme, tykistön kehitys ajoi pian ohi, ja Turun linnan merkitys puolustusrakenteena päättyi 1600-luvun alussa.

Nukkelinnaa rakennetaan

Kenraalikuvernööri Pietari Brahe saapui Kristiina-puolisoineen Turun linnaan marraskuussa 1637. Millaisen kodin he saivatkaan asunnokseen, kun he pitkän merimatkan jälkeen asettuivat asumaan Turun linnaan. Päälinna oli palanut vuonna 1614 suuressa tulipalossa. Sitä ei juuri ollut kunnostettu. Esilinnan puolella huoneita oli kunnostettu maaherran ja hovioikeuden käyttöön.  Heti kreivipariskunnan saavuttua ja jo ennenkin sitä alkoivat todella laajamittaiset korjaustyöt linnassa ja sen ympäristössä.  Hovin huoneita paneloitiin, ikkunoita uusittiin, kaakeliuuneja rakennettiin ja korjailtiin, uusia huonekaluja ja tekstiileitä hankittiin. Myös kanslian huoneita sisustettiin uuteen uskoon: hankittiin lukollisia kaappeja ja arkkuja, rakennettiin hyllyjä ja pöytiä työskentelyä ja tilikirjojen säilyttämistä varten. Linnan tilit kertovat, mitä rakennustarvikkeita, millaisia huonekaluja ja tekstiilejä linnaan noina vuosina hankittiin.

Rakennamme parhaillaan pienoismallia Pietari Brahen ajan hovista (1637-1640 ja 1648-1650) kesäkuun lopulla Turun linnassa avattavaan näyttelyyn.   Rakennusmestarina toimii Seppo ja timpureina Jami ja Benjamin. Linnan pohjakerroksen seinät ovat jo pystyssä ja muutamassa takassa palaa tuli. Näihin tiloihin tulevat linnan varuskamari, panimo, yksi keittiöistä, sauna, vartiotupa ja varastotiloja.

Kuvassa panimo, jossa vesipadat jo porisevat liedellä, mutta olutkuurnat ja sammiot ovat vielä tekeillä.

Seija

Kreivi Pietari Brahe palaa Turun linnaan

Turun linnan esilinnan puolella kuljetaan toistaiseksi tyhjissä saleissa, mutta merkkejä tulevasta näyttelystä on siellä täällä. Pyöreän tornin kupeessa esilinnan toisen kerroksen huoneessa vieraat törmäävät pahvilinnaan, jonka avulla hahmottuu rakenteilla olevan Pietari Brahen ajan pienoismalli.

Näyttelyn Pietari Brahe-osion ideoija tutkija-Seija on selvittänyt linnanrakentajille, millainen huonejako oli esilinnan itäsiivessä 1600-luvun alkupuolella, millaisia kalusteita kreivillä oli käytössä ja millä tavalla hoviväki, virkamiehet, sotilaat ja palvelijat pukeutuivat. Tietoja on kerätty yhteisiin tiedostoihin ja ripeimmät ovat tekemässä jo pieniä esineitä ohjeiden mukaan.

Pienoismalli toteutetaan mittakaavaan 1:24 ja se tarkoittaa sitä, että aikuisille henkilöille tulee mittaa noin 7 cm. Se ei ole ihan tavallisin pienoismallien mittakaava, mutta käytössä oleva huonetila ei anna tilaa suurikokoisempaan toteutukseen.

Kuva: Mikko Kyynäräinen

Pietari Brahen ruokapöytään tarkoitetut kananmunat ovat jo valmistuneet. Ne ovat niin pieniä, että silmä ne nippa nappa erottaa. Keräkaalit ovat sentään vähän isompia. Ruokatuotteita massasta valmistanut Tuula huokaa, että isojahan ne, isojahan ne ovat, mutta "voi niistä kaaleista sitten repiä uloimpia lehtiä pois".

Tutkija Seija pidättää itsellään oikeuden valita pienoismalliin tulevat esineet, mutta hukkaan eivät aikakauteen sopimattomat tai eri mittakaavan tehdyt esineet joudu, sillä linnassa on työpaja, jossa pikkuruisia esineitä tarvitaan. Pienoismalliharrastus nousee kukoistukseen kreivillisen linnan siivittämänä.

Mutta kuka tekee nuket ja pukee ne? Sitä tässä pohdimme.

Salme