Kulttuurihistoriallisten museoiden näyttelyesineiden
esillepanossa on viime vuosina entistä enemmän korostunut tarina esineen
takana. Kiitettävällä tavalla näyttelysuunnitelmissa on muistettu, että esine
itsessään ei ole merkittävä, vaan mielenkiintoisen siitä tekee konteksti,
esineen käyttöhistoria. Vitriinissä olevaa lusikkaa on hauskempi katsella, kun
vieressä oleva teksti kertoo sen kuuluneen Paavo Ruotsalaiselle tai
Mannerheimille. Aina paranee jos tiedetään että lusikan on veistänyt
herännäisjohtajan isä tai valanut ruotsalainen hopeaseppä.
 |
1800-luvun silkkikengät ovat syötävän kauniita
|
Museokokoelmien esineet ovat kaikki yhtä arvokkaita. Entäpä
jos laitetaankin esine esille omana esteettisenä itsenään, unohdetaan
ajoitukset ja kontekstit. Kerätään yhteen kokoelma tavaroista, joita ilman
Turun linnassa menneinä vuosisatoina eläneet eivät voineet tulla toimeen. Ja
annetaan kävijöiden huomata niiden arkipäiväinen tai ylellinen kauneus.
Työnimenä karkkiseinä.
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti