Nyt otti ohraleipä!

Turun linnan uuteen perusnäyttelyyn tulee useita nukkekohtauksia, jotka kertovat linnan arjesta ja juhlasta. Kohtauksissa seikkailevat realistisen näköiset nuket, mutta niiden lisäksi tarvitaan paljon rekvisiittaa. Osa rekvisiitasta, esimerkiksi vanhan perusnäyttelyn esineet, löytyy museokeskukselta jo valmiiksi, mutta paljon on valmistettu itse tai tilattu käsityöläisiltä ja nettikaupoista. Kohtauksiin tarvitaan niin vaatteita, kenkiä, astioita, aseita, koruja, leluja kuin käsityötarvikkeitakin. Juhlakohtaukseen ja linnan keittiöön tarvitaan edellisten lisäksi paljon ruokaa.

Linnan keskiaikaisista tilikirjoista ja arkeologisten löytöjen pohjalta tiedetään, millaista ruokaa linnalla on syöty. Ruokailu oli jaettu aseman mukaan voudin- ja palkollistenpöytään, lisäksi Juhana-herttuan aikana hovi ruokaili erikseen. Hovin ja voudin pöydässä syötiin monipuolisemmin ja ravitsevammin kuin palkollisten pöydässä. Ruokajuomana nautittiin olutta, joka oli palvelijoilla kotikaljan vahvuista ruokaolutta ja voudinpöydässä keskioluen vahvuista herrainolutta.

Hovin juhlapöytään on mahdollista kattaa vaikka minkälaisia herkkuja, ja sinne onkin tulossa viinirypäleitä, kullattuja konvehteja ja yllätyspiiras. Keittiö täytetään tekoruoalla: vihanneksilla, juureksilla, lihalla, kalalla ja leivällä. Ongelma tulee kuitenkin siinä, millaisia lajikkeita linnalla on 1500-luvulla viljelty tai minkälaista leipää linnalla on leivottu. Näyttelyssä pyritään esittämään asiat mahdollisimman totuudenmukaisesti, joten erityisesti nukkekohtauksissa pitää miettiä tarkkaan, miltä asiat ovat ennen näyttäneet.

Lohjan Pyhän Laurin kirkon kattomaalauksessa pirulaiset houkuttelevat ruokailijoita

Turun linnassa on syöty lähinnä ruisjauhoista tehtyä leipää. Myös ohrajauhoista on leivottu, mutta vähemmän kuin esimerkiksi Hämeen linnassa, missä ohra- ja ruisleipää syötiin suurin piirtein yhtä paljon. Ohraleipää söi palveluskunta, ruista käsityöläiset ja kirjurit. Ruista pidettiin parempana leipäviljana, mistä kertoo myös sanonta ’Nyt otti ohraleipä’, kun käy huonosti. Vehnä, nisu, oli herrojen herkku, ja vehnäleipä oli varattu vain herttuan ja voudin pöytään.

Käytetty vilja ei kuitenkaan kerro vielä siitä, minkä muotoista tai kokoista leipä on ollut. Kuivattua ruisreikäleipää ei ole linnalla syöty vielä 1500-luvulla, sillä linnan omat myllyt ja leivinuunit mahdollistivat sen, että leipää voitiin leipoa viikoittain. Vasta myöhemmillä vuosisadoilla länsisuomalaisen ruokavalion perustaksi tuli kuivattu ruisleipä. Luultavasti sekä ohra- että ruistaikinasta on leivottu limppuja, mutta minkä kokoisia, jää epäselväksi. Vehnästä on leivottu sämpylöitä, mutta erään tilikirjan mukaan nämä sämpylät ovat painaneet pari kiloa. Toisaalta 1500-luvun kirkkojen kalkkimaalauksissa leivät ovat kohtuullisen pieniä. Siihen perinteeseen, jonka mukaan leipurit ovat leipänsä tehneet, ei historiallisten lähteiden kautta pääse juuri käsiksi.

Jenni