Hilpari on myöhäiskeskiajalla käyttöön tullut jalkaväen salkoase, jossa yhdistyivät keihään ja kirveen ominaisuudet. Se antoi jalkaväen sotilaalle mahdollisuuden torjua haarniskoidun ratsuväen sotilas, vetää alas satulasta ja surmata hänet. Sveitsiläinen talonpoikaisarmeija saavutti sillä ensimmäiset voittonsa ja säilytti sen käytössä vielä omaksuttuaan pitkän jalkaväen pistokeihään.
Taistelukentällä hilparilla oli roolinsa vielä 1500-luvullakin, mutta lopulta se fossiloitui vartiokaartien aseeksi, jollaisen ehkä tunnetuimpana käyttäjänä nykyään on paavin sveitsiläiskaarti. Populaarikulttuurissa aseella on myös vankka sijansa, ja jotain sen tapaista piirretään usein vaikkapa "vanhan ajan sotilaiden" käsiin sarjakuvissa.
Kuvamme hilparit kuuluvat Turun museokeskuksen kokoelmiin, ja tulevat esille Turun linnan uuden perusnäyttelyn puolustuksesta kertovaan osioon, tarkemmin sanoen pyöreään torniin, jonka moni vielä muistaa paikkana, jossa museon asekokoelmaa aikoinaan esiteltiin.
Näiden, kuten monien muidenkin kokoelmien alkupään esineiden alkuperätiedot ovat niukat. Vasemmanpuoleisen hilparin lahjoittajaksi mainitaan Turun maistraatti ja oikeanpuoleisen seppämestari Wulff. Oman osansa korroosiosta nekin ovat aikojen saatossa saaneet, mutta kunto on vielä kohtalainen, mm. vartta suojanneet vahvikekiskot ovat molemmissa tallella.
Museossamme vieraillut tarttolainen asiantuntija kertoi vasemmanpuoleista tyyppiä löytyneen Virosta n. 20 kpl, ja liitti ne 1500-luvun lopulla käytyyn Liivinmaan sotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti